Kestokassin tuunaus

Kestokasseista on tullut osa arkeamme.

Ne kulkevat nykyään luontevasti mukana kauppareissuilla.

Hyödynnän niitä myös vaatehuoneessa muun muassa 

kausivaatteiden ja kankaiden säilytyksessä ja 

niihin on kätevä kerätä kierrätykseen lähtevät tavarat.

Kestokassi on kätevä!

Jopa niin kätevä, 

että se on tarttunut muutaman kerran mukavuussyistä 

ns. viikonloppukassiksikin,

vaikka vaatehuoneesta löytyy kyllä näppärät matkalaukutkin.

Niihin kun  mahtuu melkoinen määrä tavaraa ja ne ovat joustavat mukavasti,

jos peräkontti sattuu olemaan täynnäkin.

Mutta eihän kauppakassi näytä välttämättä reissussa hyvältä,

vaikka vakioasiakkaita ollaankin.

Olenkin pitkään suunnitellut päällystäväni kestokassin omannäköiseksi

ja eilen illalla oli sitten sen aika.

Huonekalukangaspaloista

 löytyi helposti ommeltavaa, nupukkimaista kangassoiroa,

josta kehittelin kestokassiin päällisen.

Ja pointti, miksi tein tämän kassin kestokassin päälle,

oli nuo hyvät kantohihnat

ja se, että sisusta tuo ryhtiä kassiin.

Näin kestokassin tuunaaminen eteni:

Laitoin kassin sisäpuolelle kangaskaitaleen.

Ompelin sen kiinni 

 kassin yläreunaan ja noin parinkymmenen sentin päähän yläreunasta.

Kankaassani oli etuna, 

että siinä ei tarvinnut huolitella reunoja eikä kääntää reunoja sisään.

Ompelin kankaaseen taskun ja sen jälkeen

ompelin kankaan sivusaumat.

Otin alakulmissa sisäänotot,

jotka jätin kassin pohjaa ryhdittämään.

Viimeistelynä ompelin kangaspäällisen kiinni kestokassin ulkopuolelle.

Tadaa! 

Tuunaus on valmis! 

Tein tämän miehelleni arkisiin äkkilähtöihin.

Nyt hänellä on oma nimikkokassi saunareissuille

sekä kirjastossa ja uimahallissa käyneille.

 

Oma kassini on jo ajatuksissa ja suunnitelmissa,

sillä niitä huonekalukankaan palasia on vielä jemmassa

ja kestokassejakin piisaa.

Saapa nähdä, milloin sen aika on!

~~~~

Tällaista pientä puuhaa viikonlopun ratoksi.

Pakkanen paukkaa.

Sytytin leivinuuniin tulet.

Kotona hiljaista.

Tänään on toiseksi nuorimmaisen pojan vala Sodankylässä.

Se ei ole tällä kertaa ns. kaikille avoin tilaisuus 

ja valaan tuli kutsu vain kahdelle

-turvallisuussyistä.

Mieheni lähti sinne pojan tyttöystävän kanssa.

Mutta illalla he palailevat sieltä

ja joulukuisenkin perhe on tuloillaan mummulaan.

Solttupoika toivoi munkkeja ja 

taidan alkaa leipomaan niitä.

Illalla sitten juomme iltakahvit jääkärin kanssa! 

Leppoisia helmikuun päiviä Sinulle!

❤