Joulua kohti kulkiessa palautuvat mieleen menneiden vuosien jouluiset muistikuvat,
omat lapsuuden joulut
ja joulunodotukset omien lasteni kanssa.
Tuollaisia päällimmäisiä, ihania joulumuistojani ovat
jouluisen musiikin kuuntelemisen aloittaminen loka-marraskuun vaihteessa
tai ensimmäisten lumihiutaleiden myötä,
joululeipomiset,
siivoamiset ja touhuamiset,
lasten herkistävät joulujuhlat ja hellyttävät jouluaskartelut,
portaille illan hämärissä jätetyt toivomuskirjeet,
malttamattomuudessa liian aikaisin avatut kalenterin luukut,
joulukorttipostituksen aattona kiireessä kirjoitetut joulukortit,
kaappeihin piilotetut, kääreitä odottavat joululahjat,
listat, joihin on ynnätty hankitut ja hankkimatta olevat lahjat,
lasten joulusalaisuudet ja odottamisen ilo,
jännityksen tihentymät sekä odottamiseen väsähtäminenkin.
Joulun aluspäiviin liittyy helposti niin paljon odotuksia,
perinteiden vaalimista,
muistamista ja maistamista,
monenlaisia joulukiireitä,
paineitakin.
Asioita ja tekemisiä, '
joiden takana on arvatenkin jouluun liittyväksi mielletty "hyvä, lämmin hellä" - mieli
ja täyteläisen joulutunnelman luominen.
Joulun alle kertyy varmaan myös tekemisiä,
joita voisi hyvällä mielellä jättää vähemmälle
ja keskittyä yhdessäoloon, joulun odottamisen tunnelmaan
ja joulun sanoman äärelle.
Kaskisen ihanan joulurunon säkeiden mukaan
"Matka joulun salaisuuteen alkaa hiljalleen.
On kuin joku koskettaisi syvään kaipaukseen,
on kuin joku sytyttäisi yöhön kynttilän, liekin,
joka valollansa voittaa pimeän."'
Matka jouluun on lyhyt,
neljän adventtikynttilän mittainen,
mutta se voi olla lyhyydessään myös kaunis.
Vuosi vuodelta olen oivaltanut syvemmin,
että parhaimmat pikkujoululahjat löytyvät joulun odotuksen kiireettömistä hetkistä,
kynttilänvalosta ja yhdessäolosta.
Kauniin näkemisestä ja sen äärelle pysähtymisestä,
kauneimmista joululauluista,
joulutapahtumista ja kohtaamisista sekä
joidenkin perinteiden vaalimisesta ja avoimuudesta uusille tavoille.
Jouluvalmistelujen puuhasteleminen kohtuudessa ilman aikatauluja ja “to do”-listoja,
innostumisen ja jaksamisen rajoissa ovat tuoneet lopulta parhaan joulumielen.
Koko talon puunaus saunaa myöten ei ole ollut enää vuosiin
jouluvalmistelujen tärkein tavoite ja joululeivonnaisiakin tehdään kohtuuden rajoissa.
Seitsemän sortin kattauksia ei enää tule tehtyä kahvipöytään
eikä kukaan niitä odotakaan.
Jouluiset kuivakakut ja joulutortut ovat vaihtuneet ruokavalioiden ja
nuorten toiveiden myötä uusiin resepteihin.
Paitsi, että arabialainen maustekakku maistuu gluteenittomanakin
ja toskakakku,
meidän perinteiset joulun kahvileivät.
Joululahja voi olla tänä päivänä niin moninainen.
Aineellinen tai aineeton,
uusi tai kierrätetty.
Minä tykkään kääräistä leipomuksista lämpimäistervehdyksen naapuriin
ja lasten perheisiin.
Vaikka moni asia onkin muuttunut,
pyhäinpäivän alla ripustan neljä kynttiläisen jouluikkunan keittiöön
ja vaihdan joulukapan keittiön ikkunaan Kaisun-päivän aikaan.
Joulukuusen kuuluu olla olohuoneen nurkassa tutulla paikallaan
ja kymmeniä vuosia vanhat enkelit löytävät paikkansa portaikosta, jossa ne leijuvat ilmavirran mukana.
Ne ovat muistoja lastemme jouluista;
perinteitä, jotka tuovat heille kodin joulun tunnun.
Perheen yhteiseksi toiveeksi ja
joululahjoja tärkeämmäksi asiaksi on noussut
yhdessä oleminen ja hyvä ruoka.
Aattoaamuna kodissa leijaileva joulukinkún tuoksu tuntuu olevan tuoksumuisto,
joka viimeistelee joulutunnelman.
Puolen päivän aikaan kokoonnumme joulupuurolle ja kuuntelemaan joulurauhan julistusta.
Ennen jouluateriaa joku lukee jouluevankeliumin
ja laulamme tutun Enkeli taivaan –virren.
Tänä joulunakin enkelten sanat “älkää peljätkö” tuntuvat ajankohtaisilta ja turvallisilta.
Jouluateria on odotettu juhlahetki,
jossa on tarjolla perinteiset joulun herkut.
Joulun makumuistot kantavat joulusta jouluun
ja näyttävät siirtyvän sukupolvien ketjussa vahvasti eteenpäin.
Joulu on perheiden juhla ja ilon sekä yhdessäolon aikaa.
Jouluun liittyy myös ikävää ja haikeutta.
Jouluaattona viemme kynttilän pienen poikamme haudalle,
jossa muistamme kaikkia heitä, jotka kulkevat mukanamme muistoissa.
Kun kuulen koskettavan ja kauniin joululaulun
“Tuikkikaa oi joulun tähtöset”, silmäni kostuvat väkisin.
“Kerran loppuun satu loppuun saa,
suru säveliä sumentaapi”.
Ikävä ja kaipuu tuovat jouluihin oman sävynsä ja myös kiitollisuuden olevasta.
Jouluna huomaan toteavani
parhaan joululahjani olevan sen,
että saamme käydä yhdessä viettämään joulua.
Matka joulun salaisuuteen on omalla tavallaan vanha tuttu, mutta joka vuosi kuitenkin uusi.
Laulun sanoin “joulun salaisuus ei sammu milloinkaan”.
~~~~~~
Lisääntyvää joulunvaloa Sinulle
ja kolmannen adventin iloa!
