Kranssi täynnänsä vihreyttä

Tänään on ollut hyvä päivä.

Minulla on ollut aikaa omille jutuilleni koko päivän.

Vapaapäivän parhautta on ollut kranssivärkkien hakeminen

ja niiden työstäminen.

Olin ajatellut hakea lisäksi eucalyptyksen oksia kaupasta,

mutta en sitten malttanutkaan.

Toisaalta myös ajattelin, 

että tämmöisenä tämä on juuri minun näköinen,

luonnonmukainen versio kotimme oveen.

Puolukan ikivihreitä varpuja,

mustikanoksia,

 pikkiriikkisen katajaa 

ja kuusen oksia.

Niistä tein sekakimppuja

ja laitoin  niitä sisälaitaan, ulkolaitaan, keskelle vuorotellen.

Nuo vihreiden sävyt,

puolukan pyörehtävät lehdet, 

havujen piikkisyys,

mustikanvarpujen silmut.

Tämä kranssi on pienten yksityiskohtien liitto, 

yhteinen kauneus.

Kranssista tuli

ihanan eläväpintainen,

parhaimmista materiaaleista tehty.

Luonnollinen.

Sain laitettua nyt ledvalot tuohon syksyllä tekemääni

kelo-oksakranssiin.

Lisään siihen vielä jotain jouluista,

kun on niiden aika.

Pikku hiljaa kattaus täydentyy kuistillakin.

Olin niin mukava huomata oma levollisuus ja kiireettömyys siinä touhutessa.

Silmä ehti näkemään  muun muassa 

puolukanvarvun ulko-oveen heittämän kauniin varjon.

Se peilautui kuistin valojen ansioista,

mutta iltapäivällä paistoi myös aurinko 

ja oli aivan uskomaton marraskuinen Liisan päivä.

Oli aivan mahtava uintikeli.

Kuntosalin jälkeen uiskentelin muutaman minuutin ajan

ja ihmettelin vedestä käsin 

Pikkulahden rantojen kauneutta ja päivän valoa.

~~~~~

Viikonlopun iloa Sinulle

ja tervetuloa uusille lukijoille.