Vanhan puukaapin tarinaa

Olin ajatellut poimia tänään puolukoita,

joita on punaisenaan liiterin takana.

Sää päätti kuitenkin toisin

 ja aamu valkeni täällä mökillä sateisena ja sumuisena

ja vei mennessään eilisen illan suunnitelmat.

Emme kuitenkaan jääneet peukaloita pyörittelemään ja ihmettelemään sitä.

Miehen alkoi maalaamaan leivinuunia

ja minä siivoilin vanhan puisen vaatekaapin sisältöä.

Olen saanut kuulla Maire-tyttöreltä tarinan tämän huonekalun rantautumisesta tänne mökille.

Kaappi on kuljetettu meriteitse perheen veneellä ja laidat olivat kuulema menneet vettä myöten.

Niin raskas tämä täyspuinen kaappi on.

Vaatekaappi on seisonut ilmeisesti 1940 -luvun lopulta tässä tuvassa.

Maali on rapissut

ja haaveissa on joskus,

jossakin vaiheessa,

kun ei ole muuta puuhaa,

ottaa tämä hionnan ja maalauksen alle.

Tosin minusta tässä kerroksellisuudessa ja kolhuisuudessa on elämänläheistä kauneutta

ja tarinaa, jota en välttämättä halua ehkä piilottaakaan.

Saapa nähdä,

Aika näyttäää teemmekö me sen tai ehkä seuraavat kaapin omistajat.

Kaapin sisästä löytyy tekijän signeeraus ja ilmeisesti kaapin valmistumispäivä. 

Tällaisia merkintöjä on kiva löytää esineistä.

Ne antavat oman kaikunsa ajasta ja ajankulusta.

Avaimessa on entisen talon emännän laittama lankarulla

ja avain toimii edelleenkin lukossa.

Tässä kaapissa ja sen hyllyillä olen pitänyt näinä 24 mökkivuotena meidän mökkivaatteet

eli sellaisia kotivaatekaapista poisjoutaneita vaatteita. 

Täällä kun ei muodit eikä kuosit meinaa mitään. 

Päinvastoin, vanhat vaatteet  sekä niiden historia kuuluvat tähän miljööseen

ja täällä talosteluun.

On ollut aina niin huoletonta lähteä tänne,

kun täällä on ollut vaatteita jokaiselle jemmassa t

ja niitä ei ole tarvinnut säästellä ja varoa erilaisia projekteja tehdessä.

Tänään kävin kaapin sisällön raakalla kädellä läpi.

Arvatenkin vaatteiden läpikäyminen oli melkoinen muistojen matka

vaatekappaleesta toiseen

ja läpileikkaus vaatteiden pariin kolmeen vuosikymmeneen. 

Sieltä löytyi minun itseni ompelemia vaatteita, 

 monenmerkkisiä, värisiä t-paitoja,

monenmoisia shortseja ja verkkareita, takkeja, lippiksiä ja pipoja.

Alahyllyn takaosasta löytyi  äitiyspakkauksen talvihaalarikin vuodelta 1985

ja yksi Amerikan tuliainen,

josta taidan tuunata paidan.

Ja paljon, paljon muuta.

Tämä sadepäivä oli hyvä odottamaton vauhdittaja näihin sisähommiin täällä mökillä.

Tuli tehtyä hommia,

jota ei kesällä malta tehdä.

Nyt kaappiin jäi pitkälti vain minun ja mieheni vaatteita.

Siinä kohti huokaisin syvään.

Kaikella on aikansa.

Täydellä vaatekaapillakin. <3

Kaapin päälle pääsivät pölyjen pyyhinnän jälkeen edelleenkin

 mökin peruja oleva vanha matkalaukku,

mökkitonttu sekä entisen mökin isännän tekemät männynjuurikorit.

Tuo mökin nurkka on oikea aikamatka menneeseen.

Syksyn merkit näkyvät vahvasti pihapiirissä.

Aila-myrsky on riehunut täälläkin 

ja oksia on tippunut puista

ja metsässä on kaatunut parikymmentä mäntyä.

Muutama keltainen lehti oli enää tuomen oksissa kiinni,

Mökkikausi alkaa olla tältä kesää ohi.

On loppusiivouksen aika. 

~~~~~~

Tuosta mökkitontusta haluaisin tietää enemmän.

Miltähän vuosikymmeneltä se lienee?

Onko kenelläkään tietoa

~~~~~~

Kaikkea hyvää viikonloppuusi.

 Ruskaiset maisemat ovat nyt parasta piristystä

ja ihmettelemisen ja ihastelun aiheita. 

Tässäkin päivässä on iloa ja valoa.