Kanervaköynnös

Heinäkuun lopun tietää siitä,

että kanervien kaunis väri pilkistää metsissä.

Se on yhtäaikaa ihanaa, mutta myös kaihoisaa;

kesä on auttamasti loppupuolella.

Tänään niin kuin monina kesinä

kipaisin tuonne metsämme reunaan kanervien joukkoon.

Siellä kyykin ja keräilin pieniä kanervakimppuja

seuranani joukko monenlaisia pörriäisiä.

Joulun aikaan olen nähnyt kuvia havuköynnöksistä,

joita on tehty takkojen reunoille.

Minä tekaisin kanervaköynnöksen tuohon mökin leivinuunin päälle.

Ja tuttuun tapaan puulaatikko sai kanervansa.

Ehkä kanervaa on nyt "överisti",

mutta kanervat on ainakin kerätty oikeaoppisesti aurinkopäivänä ja 

ehkäpä myös oikeaan aikaankin;

kukinnot ovat juuri auenneet tai aukeamassa.

Ja voinhan toki siirtää tuon laatikon toiseenkin paikkaan, 

jos alkaa haittaamaan silmää, 

Mietin kanervikkoon mennessäni,

että oikeasti minun pitäisi mennä mustikkaan.

Siinä vaiheessa kanervat tuntuivat kuitenkin niin tärkeiltä,

että "kuuntelin sydämeni ääntä" ja tein sitä mikä tuntui parhaimmalta.

Luonto on ihan mielettömän tärkeä voimavara minulle

ja toisekseen tuo käsillä tekeminen 

sekä näkyvän aikaansaaminen ja kauneus tuovat tosi paljon hyvää mieltä.

Kun sain köynnöksen valmiiksi ja uunin päälle,

olin valmis katsastamaan mustikkamaita.

Kanervaterapia oli toiminut! 

Hommat hoituivat ja  tapahtuivat juuri oikeassa järjestyksessä.

Olo on suloisen raukea uinnin ja saunan jälkeen.

Kaunis heinäkuun lopun päivä on painunut yöhön

ja minunkin on hyvä lähteä jo vaakatasoon.

Toivottavasti säätieteilijä olisi erehtynyt

ja sateen sijasta aamulla paistaisi aurinko.

Lastenlasten serkkuleiri

Eilen ajellessani naistenreissusta kotiapäin

 viipyilin viime viikonlopun tunnelmissa.

Vietimme silloin perinteistä, kahdeksatta serkkuleiriä lastenlastemme kanssa mökillä. 

Mukana oli tällä kertaa seitsemäntoista lastenlasta sekä seitsemän "isosta"
eli aivan kiitettävän kokoinen porukka.

<3

Olen niin kiitollinen, 

että saimme epävakaan sään lomaan aurinkoiset päivät.
Kaunis ilma kyllä helpotti huomattavasti leirijärjestelyjä ja arjen kuvioiden pyörittämistä.

Lapsenlapset ovat kyselleet leiristä pitkin talvea
ja korona-aika toi omat pilvensä suunnitteluun.
Onneksemme kaikki kääntyi parhain päin ja pääsimme yhdelle koolle.

Mökin pihapiiri täyttyi taas tutusti lasten leikistä ja elämän äänistä.

Oli mukava, kun vanhimmat lapsenlapsetkin, esiteinit,
ja omat nuorimmaisetkin tulivat vielä mukaan.

Jokainen kesä on erilainen,

jokaisella tapaamisella on ollut omat juttunsa.

Lasten kasvaminen ja mielenkiinnot näkyvät tekemisissä.

Isot tytöt tykkäsivät olla keskenään ja pienemmät tyttölöiset viihtyivät omissaan.

Pojilla oli arvatenkin omat juttunsa,

rakentelut ja voimien mittelönsä,

mutta välillä kaikenikäiset kirmasivat yhdessä 

vaikkapa "kuka pelkää hampaatonta peikkoa" -leikissä.

Sisukkaita sissejäkin nähtiin,
kun seitsemän poikaa nukkui yhden yön trampan alla.
Eno/setä oli itse nukkunut tunnin,
kun oli peitellyt pieniä ja hätistellyt sääskiä heidän päältä.
Mutta elämykset kuuluvat leiriin ja kaikkea pitää kokeilla. 

Emme olleet järjestäneet lapsille mitään erityisiä juttuja,
vaan annoimme heille mahdollisuuden touhuta keskenään ja sitä kautta tutustella toisiinsa.

Odotetun leireilyn ilo ja yhdessäolon riemu loisti lasten kasvoilla
ja saimme otettua taas aivan huikean leirikuvankin muistoksi tästä viikonlopusta.

Perinteiset leiriruoat sekä mustikkapiirakka,
 uintireissut, lettujen paisto, saunominen ja paljuilu sekä nukkuminen ulkoaitoissa toivat
tuttuutta ja turvallisuutta sekä mukavien leirimuistojen kertausta.

Ennen serkkuleiriä kerkesimme tehdä papan kanssa
pitkään suunnitteilla olleen nukkumaparven vanhaan hirsirakennukseen.

Sen suunnitteleminen ja tekeminen oli kyllä niin mukavaa
ja ihanasti - kuin seinien vanhat hirret- ajatuksemme taas loksahtelivat toistensa lomiin ideoidessamme yhdesä.

Uusi parvi sekä alakerta antoivat paljon lisätilaa
yöpymiseen ja leiriläisten tavaroiden säilyttämiseen.

Toinenkin uusi juttu ehdittiin työstää ennen leiriä ja
juurikin leirin innostamana.

Ostimme nimittäin viime kesänä vanhan veneen,

jonka pappa tervasi jo aikaisemmin kesällä sukulaismiehensä polttamalla aidolla tervalla.

Sen tuoksun saattaa tuntea pihapiirissä.

Teimme veneeseen pari uutta penkkiä. 

Näin veneen lasten uutena leikkipaikkana

ja yhdenlaisena puutarhakalusteena,

jonne voisi istahtaa välipalaa syömään.

Ja ihana leikkipaikkahan siitä tulikin.

Veneretkiä saareen ja antoisia kalastusretkiä.

Välillä minäkin jouduin veneeseen merirosvojen vangiksi.

Laivan keittiö toimi hyvin

ja pehmolaivakissa viihtyi kyydissä mainiosti.

Minä niin nautin tuosta lasten luovuudesta ja 

pitkään kestäneestä leikistä. <3

Vene oli just sitä mitä toivoinkin. 

Ruokailimme menneiden kesien tapaan grilliladossa,

jossa ei ole huolta kaatuneista juomista tai lattialle tippuneista ruokahipuista. ;)

Täällä on oma tunnelmansa

ja tämä kuuluu jo vahvasti leiriperinteeseen niin kuin nämä omat leirimukitkin.

Jos lapset olivat odottaneet ja kaivanneet leiriä,

niin kyllä aikuisetkin! <3

Ajattelemme mieheni kanssa, 

että tämä lastenlasten serkkuleiri on meidän lahja nuorille perheille,

joka mahdollistaa äideille ja isille omaa yhteistä aikaa.

Tämä on yhdenlaista arjen diakoniaa ja rinnallakulkemista.

Papan kanssa opimme tuntemaan jälkikasvuamme,

kun olemme heidän kanssaan "päineen" ja keskenämme arkisissa tilanteissa.

Ja kun perheet asuvat etäällä toisistaan,

lapsenlapset saavat ainakin kerran kesässä olla porukalla ja tutustua toisiinsa

ja oman sukuunsa.

Lukko avataan avaimella,

sydän hyvillä sanoilla.

Toivon, että nämäkin hetket,

nämä yhdessä vietetyt päivät 

liittävät meidät toisiimme entistä vahvemmin.

Että, jos mitä elämässä tulee vastaan,

voimme turvata toisiimme ja hakeutua turvaan toistemme siipien alle.

Antaessaan saa, sanotaan.

Leiri vaati toki voimavaroja, vastuunottoa,

ruokahuoltoa,

saatavilla oloa kellon ympäri,

mutta se antaa myös niin paljon.

Lapsen onnellisia katseita,

yhdessä ihmettelyä,

syliin painautunutta pientä -ja isoakin,

unohtumattomia lausahduksia.

hassuttelua ja hulluttelua,

iloa siitä, kun isot huolehtivat pienistä,

ottavat kädestä kiinni ja taluttavat.

Heidän takiaan kannattaa avata mökin ovet tulla 

ja antaa heidän olla hetki yhdessä. 

Meillä on isovanhempina tehtävä heidän rinnallaan

ja sitä voi toteuttaa tälläkin tapaa! 

💗

Nyt on takana kolme viikkoa kesälomaa,

serkkuleiri

ja naisten reissu.

Vähitellen kaarrattelen kohti arkea ja kotihommia.

Vielä on viikko aikaa hidastella, nauttia, pysähdellä.

Kesäterveisin,

Kaisu-mummu

Pst. Olethan osallistunut synttäriarpajaisiin! 

Järviruokokranssi

 

Heinäkuussa olen ruukannut kerätä maljakoihin kanervia ja heiniä,

jotka säilyvät talven yli kesän kauniina muistoina.

Taas pellot lainehtivat erisävyisten heinien kepeinä aaltoina

ja merenrannassa sekä mökkitien varressa on valtoimenaan järviruokoa.

On heinien, järviruokojen ja merikaurojen aika! 🍃🍃

Mökin  maljakossa oli vielä viime kesän muistoja, 

joiden kestävyydestä ja jämäkkyydestä tuli mieleen kranssikokeilu.

Tien varrella värkkien äärellä sidoin tämän kranssin.

Kokeilemalla tietää.

Ja muutaman viikon päästä tiedän,

oliko tämä ns. hitti vai huti.

Lehdet tulevat kellastumaan,

mutta toivon kranssin säilyttävän muotonsa.

Tämmöistä kokeilevaa lomapuuhaa tällä erää!

Kesäheinäntuoksuisin terveisin

Kaisu

Laudeliinojen tuunausta

Terveisiä kesälaitumelta,

jolla on ilmoja pidellyt.

Lähinnä on ollut nyt kosteamman puoleista säätä,

mutta eipähän tarvitse kosteusvoiteita niin paljoa levitellä. 😉

Mutta lomaa ne on sadepäivätkin

ja silloin on aikaa tehdä vaikka käsitöitä.

Mieleni sopukoihin jäi kesäkuinen Pikku Akan Pefletti-postaus 

ja viime viikolla sadepäivänä suuntasin tilkkuvakalleni.

Sieltä ei löytynytkään riittävästi trikootilkkuja, 

 mutta niiden sijaan löysin viime kesäisen,
ensimmäisessä pesussa auttamasti kitistyneen puuvillapellavaisen pöytäliinan.

Siitä lähti muotoutumaan minun laudeliina-ajatukseni.

Peflettikorissamme oli muutama pellavainen laudeliina,

jotka olivat jotenkin "hengettömiä".

Niiden reunat olivat käpreentyneet

eikä ne oikein lähteneet kenenkään mukana saunaan.

Liinasta tuli kaksi kaksinkertaista, pitkää peflettiä, 

joihin ompelin pienistä epäkelvoista pefleteistä saumaamani "sauna" -tekstiset kaitaleet. 

Lisäksi kanttasin raitakankaalla yhden kauniin pellavaisen pefletin,

josta tuli näin isompi ja ryhdikkäämpi.

Saumaamisen makuun päästyäni saumasin kaksi pellavaista alustaa "seläkkäin"

ja niistä tuli sitten yksi napakka alunen.

Piti muuten käydä oikein wikipediasta kurkkaamassa,

mitä se tuo "tuunaaminen" -sana oikein tarkoittaakaan.

Tätähän se oli. 

Kierrätystä.

Uutta ja  vanhaa yhdistävää,

uutta luovaa,

omannäköistä.

Ja sehän tässä parasta olikin
-oman käden jälki.

 Kuvasin nämä ompelukseni mökin 73 vuotta vanhassa pihasaunassamme,
jossa käytämme käytännöllisyyden takia kylläkin paperisia peflettejä.

Tätä saunaa on tuunattu meidän aikana uusimalla lauteet ja lattiat sekä
teettämällä alkuperäisen, kyläsepän aikanaan tekemän kiukaan mukainen uusi kiuas.
Tässä saunassa on oma viehättävä tunnelmansa.
Maatapäin painuvat hirsiseinät ja esineet puhuvat omaa kaunista kieltään ajankulusta. 

Kesä ja loma.
Se on parasta juuri nyt.
On aikaa tehdä juuri sitä mitä haluaa.
Siitä tykkään!

🌺🌺🌺

Kesäisiä terveisiä Sinulle täältä mökiltä!

Kaisu

Kesäinen kääretorttu

Viimeisenä työpäivänä ennen kesälomaa

kuulin kahvihuoneessa kesäisestä kääretortusta,

jota päätin kokeilla jossain vaiheessa.

Tänään ryhdyin tuumasta toimeen.
Leipasin peruskääretorttulevyn,
jonka päälle levitin kaupan lettuhilloa ja survottuja pakastemansikoita.

Ja sitten tulee se kesäinen, kiva juttu, jonka kuulin ja joka jäi mieleeni kutkuttelemaan!

Jäätelöpaketista leikataan ohuita siivuja,

joita laitellaan kauttaaltaan hillon päälle.

Rullaamisen jälkeen kääretorttu pistetään pakkaseen ns. olestumaan.

Tämä oli tämmöinen kuulopuheeseen perustuva innostus ja kokeilu,

joka kyllä oli niiden töissä kuulemieni kehujen ja suositusten veikkanen. 

Kotikahvipöydässäkin kuului positiivisia kommentteja

"onpa hyvää torttua"-tyyliin.

Poika tuumasi jäätelön siivuttamista katsoessaan, 

että "nyt on kyllä next level kääretorttuhommissa"

ja maistellessaan kääretorttua, että "kyllä toimii".

Kotiraadin suora, vilpitön palaute on aina paras palaute 

 eli tätä voidaan tehdä meillä toistekin
omiin herkkuhetkiin
 -ja tämä on kätevä vierasvarakin.  <3

Oliko tämä jätskitäyte sinulle tuttu juttu?

Onko sinulla jotakin jemmassa kesän yllätysvieraita varten?

Jätskistä tuli  muuten mieleeni yksi kätevä vierasvara, jota suosittelen;

vaniljajäätelö,

kinuskikastike

ja suolapähkinät.

~~~~

Namskista vaan! 

Synttäriarpajaisten aika

Tänään on kulunut kuusi vuotta Tau(v)onpaikka -blogin ensimmäisestä päivityksestä.

On perinteisten synttäriarpajaisten aika.

Arvon tällä kertaa Pentikin Mimosa-sarjan pienen tarjottimen ja keittiöliinan. 

Keittiötuotteita niin kuin monesti aikaisemminkin.

Kotoista ja käytännöllistä.

Kaunista.

Arpajaiset ovat minun järjestämäni,

Pentik ei ole tässä mitenkään mukana.

Jokaiselle on yksi arpa. 

Lisäksi annan bonusarvan aikaisemmin blogini lukijaksi liittyneille 

tai nyt liittyville. 

Lukijaksi liittyminen tapahtuu internetversiossa näkyvässä
"Blogiystäviäni" -kohdan alapuolella olevaa "lue"-nappia klikkaamalla. 

Kirjoita kommenttikenttään monellako arvalla olet mukana ja 

mahdollisen voiton varalle myös nimimerkki tai sähköpostiosoite.

Olisi kiva lukea arpakommentistasi myös  

mikä aihepiiri sinua eniten kiinnostaa tai mistä toivoisi minun kirjoittelevan tänne.

Arvonta on vasta kesälomani lopussa 2.8.2020,

jotta mahdollisimman moni ehtii näin kesäaikana mukaan.

Olen aloitellut kesälomaani täällä lapsuuden maisemissa.

 Kuvasin tuotteet mökin pihalla

kauniin kesäpäivän vaipuessa iltaan.

Mökin vierellä kasvava ruusu on täynnä vaaleanpunaisia herkkiä kukkia.

Se on kaunis kontrasti tälle luonnonmukaiselle,

karullekin ympäristölle.

Herkkyyttä koen itsekin täällä lähes 50 vuotta vanhassa kesäpaikassamme,

jossa on minun lapsuuteni kesien muistot,

lasteni kesälomaviikon mieleenpainuneet tunnelmat

ja nyt jo lastenlastemmekin ovat saaneet täällä muistojaan rakentaa.

Täällä alkeellisissa oloissa,

auringon paisteen ja vesisateen rytmittämässä säässä,

 on ollut aikaa pysähtyä,

katsoa kauas järven toiselle rannalle,

seurata pilvien kulkua

ja antaa ajatusten virrata.

Se on ollut kaikkinensa niin puhdistavaa,

että illalla tuli itku tämän hetken ilosta,

olevasta,

ikävästä ja pikkuisen  ehkä jo tulevastakin.

Minun elämänkaareni  ja elämän kaikki kirjot ovat täällä läsnä. 

Kiitos kaikille Tau(v)onpaikan vakituisille lukijoille

ja satunnaisesti täällä piipahtaville!

Kiitos kommenteista, joita olette jättäneet.

Ne ovat aina ihania ja mieluisia viestejä.💗

 "Arkea, juhlaa, arjen juhlaa" teemalla on tultu tähän päivään.

Samaa kotoista aihepiiriä tulen jatkamaan,

mutta niin kuin edellä kirjoitin, 

mielelläni kuuntelen myös teidän toiveitanne.

Kesän ihania hetkiä Sinulle

ja pysähtymistä kauniiden, voimauttavien asioiden äärelle.

💗-lämpöisin terveisin

Kaisu