Runollisia kuvia

Helmikuussa

talitiaisen sortunut ääni.

Kun aurinko herää

raotan verhoa.

Lämmittelen käsiäni 

punertuvassa päivässä.

Jääkukat 

syttyvät palamaan.

-Teuvo Aho-

Iltapäivällä kotiutuessani

 metsän puunrungoilla viipyilevät auringon säteet

 ja valon ihme houkuttelivat minut pitkästä aikaa takapihalle ja kuvauspuuhiin.

Koin sellaista hykerryttävää talven taittumisen tuntua

ja "valoa tunnelin päässä"

 tämän synkän, vähälumisen, harmaan ja hyvin erikoisen talven jälkeen.

Piti oikein höristää korviakin ja pysähtyä kuuntelemaan metsästä kantautunutta linnunlaulua,

oliko se tosiaankin talitintin tervehdys

ja olihan se kuin olikin tuttu laulun luritus "titityy-titityy".

Siitä ohikiitävässä hetkessä: 

tuulisessa kotipihassa

auringon piristävässä valossa

syntyi tämän arkisen torstain juhlahetki.

Ja voimaantunut ajatus, 

että "kyllä tämä tästä

-tämä erilainen talvikin".

Valo lisääntyy.

Aurinko kultaa puut ja unelmat heräävät.

Ihana helmikuu!

Talven hiljainen aurinko

maiseman yllä

hiljaiset linnut

hiljaiset metsät

Minuun jäädä voi

lumisen metsän levollisuus

jäädä voi

valoisan lyhyt kosketus

ja sinisen hetken

ohikiitävä ikävä

-Helmi Kamula-

"Talvinen hämärä

on salaperäinen,

Jotain hiljaista,

jotain, mitä ei voi 

kuvata sanoin.

Kuin lupaus:

uusi aamu puhkeaa jälleen.

-Ulla Hirvonen-

~~~~~~~~

Päivä on pidentynyt.

Valo antaa voimaa ja virtaa,

uskoa talven jälkeiseen elämään.

Ihania helmikuisia aurinkopäiviä ja kuutamoiltoja.

Tartutaan näihin kauniisiin hetkiin!

-Kaisu-