Syysarpajaisten voittaja on arvottu

Mieltäni lämmitti  kaikki ne kivat kommentit, 

joita sain tiskirättiarvontaan osallistujilta.
Kommenteissa oli viestejä monilta uusilta nimimerkeiltäkin.

Se tuntui tosi kivalta! <3

Vaikka tämä neulottu/virkattu tiskirätti oli tuttu juttu useimmille,

löytyi lukijoista myös niitä,

joille tämä oli uusi, innostava asia.

Eli aina kannattaa kirjoittaa itselle tärkeästä asiasta.
Jakaa se mistä tykkää ja saa iloa arkeen.

Näihin tiskirätteihin liittyen yksi parhaimmista kommenteista on,

kun miehenikin loihe kehumaan  neulottua puuvillaista tiskirättiä pöytää pyyhkiessään.

Sillä kuulema saa lian irti pöydästä hyvin

ja ei ole "heppasen oloinen" kuin kaupan kertakäyttöiset
.

Se on paljon sanottu mieheltä.

Tiskirätistä! <3

Syysarpajaisissani arpaonni suosi Piken kommenttia

Huomasin nyt vasta tämän, hyvin neulottuja tiskirättejä, ja aina niitä tarvitaan.

Mukana myös arvonnassa.

Paljon onnea ja iloa Sinulle Pike kotikutoisen tiskirätin kanssa.

Toivottavasti sillä pyyhkii hyvin! <3

Laitatko yhteystietosi tulemaan niin pääsen postittamaan voittosi!

~~~~~

Kiitos kaikille arpajaisiin osallistuneille! <3

Iloa mökillä ilmalämpöpumpusta ja pimeydestä

Syyslomanen on menossa.
Olen saanut olla kaksi ylimääräistä lomapäivää viikonloppuun yhdistettynä
lomatunnelmissa perheeni kanssa.

Sää on ollut kovin harmaa;

sumuinen ja sateinen,

niin kuin useinkin viikolla 43.
Ulkoilut ja pihahommat ovat jääneet vähemmälle.

Tekemistä on kuitenkin ollut ihan piisalle asti sisälläkin.
Olen ehtinyt pysähtyä pienien,
minulle suurien asioiden äärellä ja äärelle.
Torstai-iltana ehdin nauttimaan mökillä tuvan lämmöstä ja tunnelmasta
sekä saunomisesta pihasaunassa.

Olemme tähän saakka pitäneet mökillä syksystä kevääseen peruslämmön  

seitsemässä asteessa sähköpattereilla.

Seitsemän on aika matala sisälämpötila esim. jos vain piipahtaa iltasella mökillä.
Viileään mökkiin tuleminen ei ole kovin mukavaa eikä innostavaa!

Menneenä kesänä laitoimme mökille ilmalämpöpumpun.

Olipa nyt  ihana mennä tupaan,

kun siellä tervehti 18 asteen lämpö!

Siinä  kelpasi hetimiten sytytellä kynttilät

ja istahtaa kutimen kanssa nauttimaan 

tuvan  lämmöstä ja  tunnelmasta

sekä mökin rauhasta.

Tiesin ilmalämpöpumpun laittamisessa olevan paljon hyviä puolia,

mutta minua askarrutti tosi paljon laitteen sijoittaminen tupaan ja mökin ulkopuolelle.

Uuden tuominen vanhaan on aina oma juttunsa ja oma miettimisensä.

Jos haluaa jotakin,

joutuu lopulta tekemään ei niin silmiä hiveliä päätöksiä

ja lopulta jopa kompromissejä.

Monta kertaa illan aikana katseeni  siirtyi kutimesta katon rajaan

katsastamaan ilmalämpöpumpun "istumista" tähän vanhaan miljööseen.

Ja siellähän se on hirsien katveessa kuin aina olisi siellä ollut.

~~~~

Ulkoyksikkö olikin sitten oma juttunsa.

Olisin toivonut, että sen olisi voinut sijoittaa takaseinälle,

mutta sen paikka määrittyi kuitenkin talon päätyyn.

Pyynnöstäni se asennettiin tosi matalalle seinään,
taikka oikeastaan kivijalkaan.





Taidan istuttaa röyhytataria ulkoyksikön molemmille sivuille ja etupuolelle.
Sen taakse kone taitaa peittyy kivasti ja
nuo seinällä olevat valkeat johdot ja putket maalataan talomaalilla.

Täytyy nyt todeta, että ihan hyvä laite ilmalämpöpumppu on,
vaikka aluksi nämä meikäläisen "kauneusasiat" meinasivat jarruttaa hankintaa. ;)

Ilmalämpöpumppu helpottaa mökillä piipahtamista lämmityksen suhteen

ja jospa pumpun vaikutus näkyy myös jossain vaiheessa sähkölaskussakin .

Näin se kehitys menee eteenpäin!
Leivinuuni sekä pieni hella taitavat jäädä jatkossa vähemmälle käytölle,
ainakin lyhyillä mökkireissuilla.



Pihasaunasta palatessani
 ihmettelin itsekseni pimeyttä.

Mökillä  pimeä on todella pimeää.
Absoluuttista.

Siellä ei näy katuvaloja
eikä naapureiden ikkunoista tuikkivien lamppujen loiste.
Satunnaisten autojen valokeila lävistää joskus pimeän selkosen.

Mökin ikkunoista näkyviä valoja katsellessani 

tuli mieleeni runon säie;

"valo on valoa
vain pimeyttä vasten".





Kurkistelin ulkoa pimeästä mökin eteiseen.
Viimeiset syvän punaiset juhannusruusun  lehdetkin kurkottivat
siinä ikkunan alla vielä valoon ja lämpöön päin.

Ihania tuokiokuvia,
mielenkiintoisia näköaloja.



Lyhyt kaunis hetkeni pimeässä
saunapuhtaana
valon kynnyksellä.

Hyvällä mielellä
pimeyden ja valon puhuttelussa.

~~~~~~

Syyslomalauantain tervehdys kuin tuulahdus Sinulle!
Huomenna arvon  edellisen postauksen "tiskirätin" eli vielä kerkeää osallistua arpajaisiin.

Kaisu

Syksyn syviä värejä ja tunteita

Syyslomien aikaa.

Elohopea on painunut nollan alapuolelle ja 

puhe kääntynyt mustaan jäähän sekä ensilumeen.

Tämän syksyn upea ruska on siirtymässä pikkuhiljaa muistoihin

sitkeimpien puiden lehtien leijuessa vähitellen hyiseen maahan.

Lehdetkö poissa?

Ei, vaan matkalla tänne.

Vielä et huomaa 

sellaista mikä jo on,

huomista varten luotu.

-A-M Kaskinen-

Viime päivinä olen kokenut syksyn kauniiden, syvien värien rinnalla

syviä tunteita lähellä olevien ihmisten kivuista,

sairauksista ja puhuttelevista elämänkohdista.

Ihmiselämässä syksy tulee joskus niin äkkiä.

arvaamatta,

ilman ennakoivia merkkejä.

Tai sitten elämän lehti irtoaa hitaasti, uuvuttavasti.

pikkuisen kerrallaan.

Niin, että siihen saa aikaa valmistautua.

Tai elämää hallitsee sairaus, kipu,

käsittämätön, uuvuttava seuralainen.

Kun olen ollut jakamassa kivun tutun rinnalla

fyysistä ja henkistä tuskaa,

vastausta vailla olevia "miksi" -kysymyksiä,

olen tuntenut itsensä pieneksi, 

keinottomaksi.

Nämä hetket ovat olleet puhuttelevia ja pysäyttäviä.

Niiden äärellä on kristallisoitunut jälleen kerran se,

miten tärkeää on kiitollisuus tästä hetkestä tässä.

terveydestä,

läheisistä.

Ja, että sen sanoo ääneen

tai jopa kirjoittaa näkyväksi ajatukseksi,

lämpimäksi läikähdykseksi arkiseen päivään.

Syksyn harmaus ja syksyn kulta kulkevat  rintarinnan,

toisiinsa sulautuen.

Luonnossa.

mielessä,

elämässä,

 kaikkialla.

Niitä ei voi toisistaan erottaa.

Elämän ilo ja kipu ovat kudotut toistensa lomiin

ja ne on luotu värittämään elämää.

Mitäpä siitä,

jos ensilumi 

sataa puutarhan ylle.

Unelmat eivät kuihdu.

Kylvetty ei katoa.

kirjoittaa AM Kaskinen runossaan.

Kylvetty ei katoa.

Eikä kaunis,

eikä kivuton hetki.

Ne jäävät kannattelemaan elämää tuleviin päiviin.

Ne jäävät muistoiksi sydämeen.

Tiskirättejä ja syysarpajaiset

Syksyn syventyessä on ihana olla kotosalla ja tehdä käsitöitä.

Tykkään sellaisista pienistä jutuista, 

jotka valmistuvat nopsaan ja joista tulee iloa arkeen.

Viime päivinä olen neuloskellut tiskirättejä

elikä keittiö- tai pöytäluutuja.

Sellaisia pieniä puuvillaisia pyyhkeitä, joilla voi pyyhkiä pöytiä ja pölyjäkin.

Olen hyödyntänyt lankajemmojani,

josta löytyi tuota vihreänsävyistä Bambu -puuvillalankaa 

sekä lahjaksi saamiani Novitan mustia puuvillalankoja.

Minulla on vielä pellavainen puuvillalanka odottamassa.

Siitä tulee varmasti nätti liina: 

ettei vaan ihan pöytäliina. ;)

Tämä on ollut tosi terapeuttista puhdetta,

jossa ei tarvitse paljon ajatella ja tulosta syntyy pikaisesti.

Olen luonut pyöröpuikolle 50-55 silmää 

ja kutonut ihan pelkkää oikeaa, 

tehnyt keskelle sydämiä tai 

shakkiruutukuviota.

Yhden liinan tein pylväitä virkkaamalla,

mutta neulominen tuntui olevan nyt minun juttuni!

Googlasin mielenkiinnosta näistä neulotuista ja virkatuista räteistä

ja löysin muun muassa tämän mielenkiintoisen artikkelin, klik .

Elikä tämä on hyvä idea!

Liinat ovat ekologisia ja esteettisiä

ja tuote on käytännöllinen.

Näistä tulee kivoja muistamisia, pikkujoululahjoja ja mukavia viemisiä kylään mennessä.

Tiskirättejä kun ei varmaan koskaan ole liikaa kenelläkään. 

Neuloessani muistin,

että kun nostaa puikon ensimmäisen silmän niin reunasta tulee sievä silmukkarivi 

eikä sitä tarvitse välttämättä enää viimeistellä virkkaamalla tai muulla tavoin.

Näitä kuvatessani omenapuusta leijaili syksynkeltaisia lehtiä päälleni ja kuvauskivelle.

Oli syksyn kaunis kultainen hetki

ja syntyi lämmin ajatus blogin syysarpajaisista.

Arvon tämän mustan neulomani tiskirätin 

syyslomani sunnuntaina elikä 27.10. 

kaikkien tätä postausta kommentoineiden kesken.

Jätäthän yhteystietosi siltä varalta, että onnenkantamoinen suosii tällä kertaa sinua! <3

Lehti puusta variseepi

päivä yötä pakenee.

Lintu pieni syksyn tieltä

kesämaille rientelee.

Minä, pieni paimentyttö

lentohon en pääsekään.

Tänne, tänne jäädä täytyy

syksyhyn ja ikävään.

Kauniit, vanhat, nostalgiset laulunsanat!

Muuttolintusia on ikävä,

mutta onneksi on nuo talvilinnut.

Laittelin niille tänään ruokaa tuohon omenapuun oksille.

Tässä päivässäkin on ollut paljon pientä iloa!

Pulahduksia kylmenevään mereen

Tästä kotimme läheisestä merenrannasta on tullut minulle pikaisen piipahtamisen paikka,

jossa olen käynyt pulahtamassa  raittiiseen veteen lähes joka toinen päivä.

Kylmän veden jälkeen veri tuntuu kohisevan kivasti kropassa ja 

olo "tuntuu aivan uudelta". 

Vesi vie väsymyksen ja antaa tilalle virkistyksen.

Maanantai-iltana merenrannan maisema oli levollisen kaunis.

Silloin ei tuullut!

Se ruukataan meilläpäin mainita,

sillä yleensä täällä on sanonnan mukaan on vuodessa 

360 tuulista päivää ja viitenä myrskyää.

Tässä syksyisessä maisemassa silmiin osui monia kauniita kiinnekohtia;

rannoilta näkyvien syksyisten puiden värit,

kaislojen kelta,

kasvien väljähtynyt vihreys, 

veden tyyneys,

taivaan rannan ja meren sulautuminen toisiinsa

ja sinisen taivaan pilvien kulku.

Uinnin jälkeen katselin niitä 

ja nautin olostani sekä maisemasta.

 

Tänään olin taas samaisella rannalla.

Pilvet olivat tummia ja sataa tihuutteli keveää sadetta.

Aallot löivät rantaan

ja hiekalle nousi veden kuljettamia syksyn lehtiä ja merilevää.

Maisema oli aavistuksen synkkä

ja tuuli toi siihen oman kylmyytensä,

voimansa

ja ilmassa oli kylmenevien päivien tuntu.

Maiseman levollisuus oli vaihtunut nyt meren levottomuuteen,

tuuleen ja aaltojen vaahtopäihin.

Viime yön aikaan oli kuulema täällä sadellut jo lunta,

joka oli sulanut heti pois

eli talvea teettelee.

Jos mielin tätä harrastusta jatkaa,

pitänee hakea avain avantouintipaikalle ja  siirtyä toiselle rannalle.

Eräänä syksynä lähdin näin karaisemaan itseäni ja kävin avannossakin,

mutta se kariutui muistaakseni johonkin flunssaan tai vastaavaan jo marraskuussa.

Saapa nähdä miten nyt käy,

mutta kylmenevään veteen pulahtaminen on ollut kyllä mukavaa omien rajojen kokeilua, 

joka on tuonut hyvää mieltä, oloa ja iloa elämään.

Oletko sinä harrastanut kylmävesi-/avantouintia?

Minkälaisia kokemuksia sinulla on siitä?

~~~~~

Mukavaa alkanutta viikkoa itsekullekin!

Kaisu

Virkattu pipo ja omenapuun syksy

Tänään aurinko helli meitä ja oli oikein kaunis lokakuinen lauantaipäivä.

Laittelimme kotipihaa nuorimmaiseni ja lastenlasten kanssa talvikuntoon

Siinä ruohonleikkuun lomassa nappasin kuvan

virkkaamastani piposta,

jonka tein valmiiksi aamulla.

Tein tämän tyttäreni "tilauksesta".

Tällainen pipo on kuulema mieluinen tänä syksynä

ja nyt alkaakin olla jo kovasti tarvetta päähineille,

sillä yöt ovat jo kylmiä ja jossakin on satanut luntakin.

Pipo tehdään kiinteillä silmukoilla.

Se virkataan sivusuunnassa ja siinä virkkuukoukku työnnetään aina silmukan takaosan läpi

ja näin saadaan patenttineuleen näköinen pinta.

Rivin lopussa tehdään aina yksi ketjusilmä, 

jolla ikäänkuin noustaan seuraavalle riville.

Aloitus- ja lopetusreunan yhteenompelun jälkeen pujottelin langan yläosan reunaan,

kiristin reunan suppuun ja ompelin reiän kiinni.

Tämän pipon leveys on 46 cm ja korkeus 45 cm, 

koska tytär halusi kääntää reunan korkeasti ja reuna on kaksinkertaisesti käännetty.

Lankana käytin Novita Baby Wool -lankaa

ja virkkuukoukun no oli 4.

Tämä pipo on kuulema samuji- tyylinen.

Youtubesta löytyy ohjevideo tämän tyyliselle pipolle

mm. hakusanalla :  Crochet ribbed hat.

Minä olen ihastellut ja ihmetellyt tätä meidän vanhaa marjaomenapuuta.

Se oli tänäkin syksynä kuin pistetty täyteen punaisia, syötävän hyviä omppuja,

joista tein myös paljon uunihilloa.

Eräänä päivänä puuhun pelmahti räkättirastasparvi

ja siinä kävi melkoinen häsellys,

kun ne nauttivat yläoksien omenat  parempiin suihin.

Istuin olohuoneen sohvalla ja salakuvasin lintujen sadonkorjuujuhlia.

"Luonto antaa,

luonto ottaa", 

totesi mieheni.

Syksy on tarjonnut taas parastaan!

Kiireettömyyttä,

 kauneutta.

kynttilänvaloa,

käsityöiltoja.

On syksy niin ihmeellinen!

Monta kertaa on pitänyt todeta niin 

ja tämän syksyn ihmeistä kertovan laulun sanat

ovat nousseet mieleen.

~~~~~~~

Leppoisaa  lokakuista lauantai-iltaa Sinulle!

Miten sinun syksyysi kuuluu?

-Kaisu-