Tällä rannalla

Tutusti, turvallisesti

olen perinteisellä kesälomaviikolla kotipitäjässäni.

Tällä rannalla.

Lapsuuden mökkimaisemassa.

Sydän läikähtelee kesäisiä lapsuusmuistoja

ja ajatus viipyilee vanhemmissani ja  heidän menneiden kesien puurtamisessa tämän paikan hyväksi.

Täällä on hyvä olla.

Lasten perheitäkin on piipahtanut täällä iloitsemassa tästä heillekin tärkeästä rannasta.

Rannalla on kaikunut iloiset äänet.

Pienet jalat ovat talloneet sydämien kyllyydestä järven pohjan hiekkaa ja tuon tuostakin joku on pulahtanut veteen, joka on lämmintä kuin linnunmaito.

Lapset ovat tarttuneet vuorotellen soutuveneen airoihin. 

Ilo on loistanut silmistä  osaamisesta ja pienen matkan taittumisesta.

Ilmat ovat olleet aivan uskomattoman 

kauniit ja lämpöiset.

Olemme viettäneet päivämme 

taivaan sinen alla,

laineen liplatuksessa,

 saunan lämmön ja virkistävän järviveden suloisessa sylissä.

Olen valvonut pitkään ja herännyt aikaisin

ehtiäkseni nauttia tästä kaikesta rauhassa.

Tästä tunnelmasta, 

tästä vuorokauden ja sään mukaan vaihtuvasta maisemasta.

Eilen illalla puolen yön aikaan tiskasin rannassa ja seurasin joutsenpariskunnan äänekästä elämää.

Ihastelin siinä yön viiletessä,

miten uljas ja kaunis lintu joutsen on;

 miten voimakkaat ovat sen  siiven iskut ja kuinka kantava ääni sillä on.

Mietin lintuja, 

huolettomuuden esikuvia

ja yritän sitä palautella omaan mieleeni.

Ne eivät murehdi huomisesta,

vaan iloitsevat täysillä tästä hetkestä.

Nimittäin tällä rannalla,

tässä lapsuuden merkityksellisessä maisemassa tulee välillä väistämättä 

puristus rintaan

tämän paikan tulevista kesistä,

vastuista, huolehtimisesta. 

Muut nukkuvat.

Kello tikittää tätä aurinkoista aamua

ja joutsenet toitottavat esimerkillistä lauluaan.

Ne eivät kylvä, eivät niitä.

Nyt on tämä kaunis hetki ja tämä ilo.

Rakkaat muistot. 💛

Ne riittävät tänä aamuna.

Aurinkoisen aamuhetken terveisiä Sinulle!

Kaisu