Kuvaterveisiä ja kuulumisia

Kesäinen tervehdys ja tuulahdus! 

Menneen viikon kuulumisien kirjaaminen vuorossa.

                    

Pääsin Ouluun Verve -kuntoutukseen 

elikä tuli omaa aikaa tähän kesän alkuun oikein  roppakaupalla ja

 mahtava tilaisuus keskittyä itseen  ja työssä jaksamisen ympärille.

Kuntousryhmääni kuuluu kahdeksan henkilöä 

ja meitä yhdistää sama työympäristö.

Sitä myöten meillä on "yhteinen kieli" sekä 

ymmärrys työn haasteista kuin myös voimauttavista tekijöistäkin.

  Lasaretinsaari, jossa kuntoutuspaikka oli, omaa mielenkiintoisen historian.

Vanhan miljöön ympärille rakentunut ja rakennettu ympäristö

antoi oman lisänsä vapaa-ajalleni.

Olen vaikuttunut tästä Oulujoen seudusta ja saaresta, 

jossa on niin paljon luontoa  ja verrattomat ulkoilu- ja virkistäytymismahdollisuudet  

 kaupungin sydämen lähellä.

 Toivon -päivän hurjan tuulinen ilma viilensi sään ja lopulta tuli sitä kaivattua sadettakin. 

Se ei kuitenkaan estänyt tutkimusmatkailuani lähiympäristöön! 😉

Kävelylenkeilläni otin kännykälläni paljon kuvia.

Niitä kaikkia tunnelmia ei toki saa kuvaan,

 mitä näkee, kuulee, tuoksuttelee ja tuntee,

mutta nämä kuvat jäävät  muistoiksi tänne blogiin.

~~~~~

Nautin suunnattomasti Kalaportaan veden laulusta.

 Vesi kiisi eteenpäin yli kivien ja esteiden 

kuin olisi saanut kivistä lisävauhtia matkaansa,

välillä vauhdikkaammin, välillä hidastuen, 

karikosta tyveneen.

Kuin elämä, joka kulkee polveillen,

välillä kiireisenä,

välillä lepohetkien suvannoissa.

Sen solinan ja lempeän laulun olisin halunnut tänne tallentaa!

Alue oli siisti ja  todella kaunis.

Kuljin tuoksujen ja värien keskellä.

Siellä oli monenlaista kasvillisuutta;

lakastuneita ja  nupuillaan olevia sekä kukkivia kukkia,

luonnonkukkia ja puutarhureiden istutuksia,

ylväitä, pilviä päin kurottelevia puita ja puuvanhuksia

-ja juuri tuulessa kaatuneita puita.

Ja niin elinvoimaisen laaja vihreän sävyjen kirjo.

Noilla kävelylenkeilläni näin monia pieniä puusiltoja, jotka yhdistävät eri alueita.

Osa on vastikään tehtyjä  ja 

osa jo askeleiden alla ja sään armoilla kuluneita,

mutta kauniita ne olivat.

Ne toivat oman rytminsä maisemaan.

Minusta kaunis yksityiskohta oli  tämä  ruostunut, ajan patinoima, sammaloitunut kaide,

jonka vierellä keltaiset niittyleinikit ja  upeat, elämänvoimaiset vaahterat kasvoivat.

Siinä oli vahvasti nähtävissä elämän kerroksellisuutta;

pientä ja suurta,

pehmeää ja kovaa,

elävää ja elotonta  

 katoavaa kauneutta ja pysyvää muistoa menneistä ajoista 

rinta rinnan

sulassa sovussa.

Viipyilin pitkään myös sammaloituneiden kivien ja puiden äärelle.

Niissä on aina oma puhuttelevuutensa,

omat salaisuutensa.

Vanhat kivet ja puut ovat tuulien tuttuja, 

säiden puhuttelemia,

vuosikymmenten hiomia.

Niiden äärellä oma mielikuvitus voi saada siivet! 

En ole koskaan viivähtänyt Oulussa tällä tavoin joen rantaa kävellen

ja puistossa viipyillen.

Nautin täysin rinnoin tästä tilaisuudesta, kesän tunnelmasta, omasta kiireettömästä ajasta

ja kaiken kauniin kokemisesta. 

Lasaretinsaaren vastarannalla vanhojen ja uusien talojen muodostamaa rivistöä katsellessani 

totesin itsekseni, että uusi ja vanha, 

rakennettu ympäristö ja luonto

ovat  täällä upeasti asettuneet ja nivoutuneet toistensa lomaan.

Historiaa huokuvien rakennusten taustalla näkyy nostokurki merkkinä tämän päivän työstä, 

tekemisen meiningistä,

ympäristön rakentumisesta ja kaupungin kehittymisestä.

Pikku hiljaa rakentuvat  nämä rannat tämän päivän tarpeisiin.

Toivoa sopii, että luonnon läheisyydellä ja historialla on jatkossakin  

oma ehdottoman tärkeä sija tässäkin maisemassa.

Kuntoutusviikko antoi paljon ajattelemisen aihetta ja hyviä näkökulmia oman työterveyden ylläpitämiseen ja myös tavoitteiden asettelua epäkohtien vähentämiseen / poistamiseen.

Kuntoutusprosessi alkoi nyt ja jatkuu arjessa tavoitteiden työstämisellä ja tehtävillä.

Syysjaksolla Oulu näyttää sitten syksyiset kasvonsa

ja tammikuussa talvisen asunsa.

Mukava nähdä tämä tienoo eri vuodenaikoina!

Viikonlopun iloa ja

aurinkoisia päiviä itsekullekin! 💛

-Kaisu-