15. tammikuuta 2018

Helmineuleinen villapeitto suvun pienimmälle


Perjantaiaamun hämärässä töihin lähtiessä ihastelin valkeita lumipuita,
luonnon puhtautta ja kauneutta.
Katulampun alla oleva koivu välkehteli tuhansin pienin lumikidehiutalein
katulampun kirkkaassa valossa.
Meinasin kuvan ottaa, mutta kiire painoi jatkamaan matkaa!

Työmatkalla puhelimeen vilkaistessa huomasin
Meidän poppoo -ryhmäläisten  laittelevan onnitteluja.
Ajattelin, että ketä ne nyt onnittelevat,
 eihän meillä kenelläkään tänään merkkipäivää ole...

Juuri niihin aikoihin klo 6.58
jään ja lumen hopeatiu`ut  olivat soittaneet mummulan koivun jäisillä oksilla
hiljaista tervetuliaismusiikkia
ja pieni poika oli raivannut toisaalla tietään tammikuiseen syntymäpäiväänsä. 
Viestiketjussa alussa oli suloisen pienen poikavauvan kuvan.
Oli hänen syntymäpäivänsä,
hänen syntymäpäiväonnittelujen aika! <3


Niin pääsi kutomani hellyttävä norjalaismyssy 
sekä tämä villainen helmineuleinen peitto nuken päältä odotetun pikkuruisen käyttöön.



Aloitin tämän peiton kolmella silmällä kulmasta ja kudoin helmineuleella.
Puikon alussa lisäsin aina yhden silmän
ja vastaavasti kun peitto oli riittävän iso kavensin puikon alussa.
Peitosta tuli kooltaan  80 x 80 cm.

<3

Siellä kaukana sylit on täyttyneet onnesta ja vauvan tuoksusta.
Ihana Annika Koivukankaan  runo siivitti vauvaviestiä:

Sinä lepäät syliini syntyneessä kuopassa,
rakkauden heränneessä tuoksussa
enkä melkein voi uskoa,
vihdoin olet siinä!

Minä ihailen kulmiesi pieniä sulkia,
kuuntelen uniesi uutta sävelmää
ja sinä kaivaudut lähemmäksi,
painaudut minuun
kuin nukkuva, keveä heinä
lämmintä puuta vasten.

Tämän aamun hiljaisuus on kaunis.
Puhdas aurinko koskettaa meitä
sulattaa polun lempeäksi
siunaa matkan.

Me muut iloitsemme niin tutun näköisestä pienestä kuvien ja videoiden välityksellä.

Hän on tullut, kuoriutunut
kuin untuvalintu
valkean maan oksille,
rakastavien käsien keinuun.

Siinä hän
värisevänä, varjosta valoon lentäneenä
lapsi, enkeli.
                        -Annika Koivukangas-


~~~~~~~

Elämä.
Aina suuri ihme
ja ilo. <3


-Kaisu-




10 kommenttia:

  1. Onpa kauniit runot <3 Ihana on peittokin, niin pehmoisen näköinen <3

    VastaaPoista
  2. Niin ihanan pehmoisen ja lämpöisen näköiset neuleet olet uudelle pienelle neulonut. ❤

    Uusi elämä on aina yhtä suuri ihme. Koko luomistyö pienestä idusta ihmistaimeksi on jotain sellaista, jota järki ei voi käsittää. Niin ihmeellinen työ! ❤

    Onnea, iloa ja kaikkea ihanaa teillekin, isovanhemmille. 😙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä neuleet ovat kyllä saavutus minulta. :) Olin niistä itsekin aika otettu ja yllättynyt, että sain ne tehtyä.

      Kiitos Kaaru. <3 Onnellisia me olemme heidän onnestaan ja pienestä pojasta.

      Poista
  3. Kauniit runot.Vastasyntynyt lumoaa aina.Leppoisen näköinen peitto, ihana 😍T. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirta! <3 Runot puhuvat kyllä kauniisti ilosta, onnesta, odotuksen täyttymisestä, ihmeestä; kaikesta kauniista mitä pienen syntymään liittyy.

      Poista
  4. Onnea Pienelle, Vanhemmille ja Isovanhemmille!
    Kauniit kädentyöt lähteävät Pientä lämmittämään.
    Ihanat on runotkin. Se kirja, mistä nuo runot ovat, on niin koskettava,
    etten ole pystynyt sitä loppuun lukemaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat minun ensimmäiset neuleet meidän jälkeläisille.
      Tyttäreni oli niistä iloisesti yllättynyt. Että pystyn tällaiseen! ;)

      Se runokirja on kaunis kokonaisuus äidin ajatuksista, muistoista, luopumisen kivusta. <3 Pienen lapsen elämänkaari, johon mahtui paljon. Lyhyt, elämäntäyteinen matka.

      Kiitos Pikku Akka Onnentoivotuksista meidän kaikkien puolesta! <3 <3 <3

      Poista
  5. Ihana, lämpöinen ja pehmoinen peitto ja myssy! ❤

    VastaaPoista