Uuden vuoden kynnyksellä

Vanhan vuoden hiet on saunottu pois,
nakit ja perunasalaatti on nautittu, 

kaupungin järjestämä ilotulitus museonrannassa ihasteltu,

 pieniä pommeja paukuteltu
ja pitkiä sädetikkuja poltettu.

Herkkupussit rapisevat omien nuorimmaisiemme ja vanhimpien lastenlastemme käsissä.

Ilmassa on juhlan tuntua. 

Lapset iloitsevat kun ei tarvitse mennä nukkumaan.

***

Uuden vuoden kynnyksellä

katse tähyää luottavaisesti tuleviin päiviin.

Hiljainen rukous on, 

että tulevakin vuosi olisi
yhteisten onnekkaiden ja iloisten päivien vuosi
niin kuin mennytkin.

Että se olisi rakkauden, terveyden ja turvallisuuden vuosi.

Että huolten päivinä muistaisimme kääntää katseemme aurinkoa ja valoa kohti ja
 varjot jäisivät näin jälkeemme.

Päivällä lastenlapset askartelivat sokeripaloista tuikkulyhtyjä.

Niitä tehdessä juttelimme hyvästä perustuksesta

ja siitä, miten erinäköisiä lyhtyjä näistä samannäköisistä sokeripaloista tulikaan.

Elämässä näkyy erilaiset näkemykset, kädenjäljet, tulkinnat.

Siitä tulee elämän rikkaus,
itsemme ja toistemme arvostaminen.

Ne ovat elämää kannattelevia ajatuksia.

Katsellessani näitä pieniä tyttösiä

iloitsin sukupolvien ketjusta,

elämän jatkumisesta,

lasten tuoreista, aidoista ajatuksista ja 

elämäniloa tuikkivista silmistä.

Lasten katseessa on luottamus elämään ja

usko tulevaisuuteen. 

Heidän elämänilonsa on vilpitön. ❤️
Heillä ei ole huolta huomisesta!

Näiden vuodenvaihteen
pienten vieraiden kanssa 

on mukava astua uuden vuoden kynnyksen yli.

***

Blogini lukija. ❤
Kiitos käynnistäsi Tauvonpaikassa kuluneen vuoden aikana.
Toivottelen uuteen vuoteesi onnellisten, lempeiden tähtien tuiketta!

Kaisu

Meidän joulu

Joulu on juhlittu

ja on palattu arkeen.

Nämä välipäivien  vapaat

ovat antaneet kivat jatkot ja kiireettömät kotoilut jouluisessa kodissa.

Meillä oli perhejoulu sanan varsinaisessa merkityksessä, 

sillä vietimme joulua neljän sukupolven voimin.

Laittelimme yhdessä jouluaaton aterian, 

johon meillä on perinteisesti kuulunut
 kinkku lisukkeineen.

Vävy oli hommannut monenlaisia kalaherkkuja

ja ne toivat tervetulleen lisän joulupöytään.

Tein tänä vuonna itse joulupöytään maidottoman ja gluteenittoman porkkanalaatikon
ja kaikki tykkäsivät siitä tosi paljon.
Olin iloisesti yllättynyt miten kätevästai laatikon tekeminen onnistui valmissoseesta
ja lupasin tehdä sitä ensi joulunakin! ;)

Aattopäivän kauniisti katettu pitkä juhlapöytä houkutteli seitsentoista henkisen väen

viipyilemään jouluisten herkkujen ääreen. <3

               Mielenkiintoista oli,
että kukaan kaivannut joulunpyhinä perinteisiä joulutorttuja 
ja joulupullakin jäi tänä vuonna leipomatta.
Toscakakku ja arabialainen maustekakku sen sijaan säilyttivät perinteisen sijansa kahvipöydässä
ja tyttären leipoma banoffeekakku oli maistuvainen uusi lisä joulun leivonnaisiin.

Herkkupöydällä oli monenlaisia karkkeja ja suklaita sekä hedelmiä,
joten makean nälkä tuli kyllä tyydytettyä hyvin.

Joulunviettoon kuuluvat perinteisesti lautapelit,
Joululahjapelit Suomi 100 ja Haaste olivat tänä vuonna isojen mieleen

ja niiden äärellä kuluikin yhdessä pelaillen tovi jos toinenkin.

Oli hienoa kokea jouluinen juhlamieli

ja tuntea jouluinen tunnelma kotona.

 

Saimme tänään katsottaviksi huikeita kuvamuistoja vuosikymmenten takaa,

kun vihdoinkin vanhat videokasetit on siirretty tietokoneella katsottaviksi.

Ihania, ihania kuvia

ja huippuja otoksia meidän lapsiperhearjesta. 

Näitä kuvamuistoja ja  joululomalla olevia lapsenlapsia katsellessa 

 löytyy jälkikasvusta paljon yhdennäköisyyttä ja olemusta. <3

Leppoisia loppuvuoden päiviä Sinulle!

Kaisu

Me käymme joulun viettohon

Aattoaamun hämärä.

Kinkun tuoksu.

Kynttilöiden pimeydessä säteilevä valo.

Joululaulun rauhallinen sävel.

Kiireettömyys.

Joulu on taas.

Joulu, jota odotin pitkän syksyn,

tuntuu tulleen niin äkkiä,

ilman suurempia valmisteluja,

tuttuja uomiaan.

Jouluvieraat toivat eilen oman lämpimän tuulahduksen ja perhejuhlan tunnun.

Lasten tuikkivat silmät ja jännityksen ilmapiiri tuovat kotiimme 

tänäkin jouluna lapsenmielistä jouluiloa.

'Tule rakkaus ihmisrintaan,

tule lahjana joulun tään...'

Elämä on yllätyksiä täynnä. 

Ja rakkaus on ihmeellistä;

se ei katso ikää! 

Vietimme perjantai-iltana kihlajaisia.

Äitini on löytänyt rinnalleen ihmisen

yksinäisten vuosien jälkeen.
❤❤

Matka jouluun päättyy tähän aamuun,

neljännen aventtikynttilän sytyttämiseen.

'Me käymme joulun viettohon

taas kuusin kynttilöin....'

On läheisyyden ja lämmön,

ilon ja valon aika.❤

Joulun tähti loistaa pimeydessä. 

Sitä kuvastaa tämä uusi siskoni virkkaama kuusen latvatähti,

Toivotan kaikille blogini lukijoille

joulurauhaa

ja levollista jouluaikaa.

-Kaisu-

Pororouhetäytteisiä juustosarvia

Leivoin jouluksi juustosarvia, 

joiden täytteeksi laitoin kokeeksi kylmäsavustettua poronrouhetta juuston kanssa.

Se olikin 'nappi valinta' ;
hyvältä maistuva, 

sopivan suolainen vaihtoehto  
juusto-tai kinkkutäytteen rinnalle.

Sarvet  leivoin hyvin leipoutuvasta taikinasta, jonka resepti löytyy täältä, klik

Korvasin jauhoista 2/3 hiivaleipäjauhoilla ja sarviin tuli näin ruokaisempi maku.

Leipaisin näitä joulun varalle jo melko satsin,

mutta ne kävivät kaupaksi hyvin jo viikonloppuna.

Pitänee hakea lisää rouhetta ja juustoraastetta kaupasta ja leipoa uusi erä! :)

Suolaisen jälkeen maistuu aina makea

ja makean jälkeen  taas suolainen.

Se on sitä ihanaa jouluista ruokakulttuuria! :)

-Kaisu-

Siro puolukanvarpukranssi

Tänään on ollut tiivis leivontapäivä.

Onneksi yhdessä välissä 

kerkesin sitomaan tämän joulun puolukanvarpukranssin.

Puolukanvarpuja löytyi onneksi riittävästi ison kuusen alta,

sillä meillä on aika mukava lumipeite täällä.

Tällä kertaa halusin tehdä siron ja keveän joulukranssin
ja sain inspiraation Instagramissa näkemästäni kuvasta. 

Ostin valmiin metallirenkaan,

johon laitoin varvun pari  kerrallaan  ns. kukkalangalla kiinni.

Helmet kiinnitin kuumailmapistoolilla.

Siinä se nyt eteisen seinällä toivottaa

 tervetulleeksi kotimme jouluun! <3

Tunnelmallista kolmannen adventin aattoiltaa!

-Kaisu-

Joulukuusenkoristeita

Joulupuu on rakennettu,
joulu on jo ovella... ❤

Työpaikan kolmimetrinen tekokuusi
sai oksilleen lähikoulun oppilaiden tekemät
näyttävät  joulunpunaiset sydänkoristeet.
Kuusessa on mielestäni jollakin tapaa tuulahdus entisaikojen jouluista. ❤

Lisäksi ripustimme kuuseen muutamia aikuisten taittelemia  koristeita.

Tähän koristeeseen tarvittiin 5x50 cm paperiliuska,
jonka teimme ohuesta kirjan sivusta.
 Liuska taiteltiin  sentin taitoksilla
ns.haitariksi
ja alku -ja loppupää liimattiin vastakkain.

Ympyrän päälle kannattaa laittaa paino
 siksi aikaa, että saat kiinnitettyä siihen koristeen,
esim. kartonkisen kuvion tai enkelikiiltokuvakin sopii tähän kauniisti.
Ja sitten vielä ripustuslanka pistetään
neulan avulla.

Ihania jouluvalmisteluja Sinulle!

Kaisu

  

Tuikkikaa oi joulun tähtöset

On niin monia ihania jouluisia lauluja,

mutta yksi joululaulu tulee
erityisen lähelle sydäntäni

ja lähes aina herkistyn laulun sanojen alla.

<3

Tuikkikaa oi joulun tähtöset

kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa.

Kertokaatte joulun satua,

yhtä uutta yhtä ihanaa,

mieltä viihtävää kuin muinen lasna.

Helkkykää oi joulun laulelot,

rinnoista niin riemurikkahista.

Soikoon sävel leikki leiskukoon,

rinnan riemusta se kertokoon,

mieltä viihtäen kuin muinen lasna.

Kerran loppuuun satu joulun saa

Suru säveliä sumentaapi.

Kerran silmän täyttää kyyneleet,

virtaa vuolahina tuskan veet,

siks oi tähtisilmät loistakaa.

San. Elsa Koponen

Sov. P. J. Hannikainen


Tämän vanhan  joululaulun syntyyn liittyvää tarinaa voit lukea täältä


Laulun sanojen  taustalla on aivan erilainen elämäntilanne
kuin se mihin minä peilaan tämän kauniin ja herkän laulun sanoja.

Minun jouluni saivat erilaisen sävyn ja toisenlaista syvyyttä sen jälkeen

kun pienen poikamme sinisilmät lakkasivat säteilemästä ja tuikkimasta.

Hän näki vain yhden joulun,
mutta hänen silmänsä tuikkivat silloin sisarusten silmien kanssa erityisen kirkkaasti.

Se tuike on painunut
äidin ja isän sydämeen ikiajoiksi.

Jouluihimme tuli kaipausta, ikävää,

mutta myös enkeleiden tuomaa toivoa ja iloa.

~~~~~

Joulun aikaan huomaan usein sanovani ääneenkin,
että ihana kun saimme vielä
tämän joulun yhdessä.
Rakkaiden läheisten kuolema ja
luopumisen kipu on jättänyt jälkensä.
Elän jollakin tapaa joulusta jouluun!

Tällaisia ajatuksia ja tunnelmia laulu minulle herättää;
näin minä tätä laulua kohdalleni peilaan. <3

Toinen lempilauluni on Varpunen jouluaamuna
ja  olen kirjoittanut vuosi sitten siitä tänne, klik

~~~~

Meillä monilla joululauluihin liittyy muistoja,
jotka herättävät monenlaisia tunteita.
Joululaulut siivittävät osaltaan meitä joulun tunnelmaan ja joulun sanoman äärelle.

Mikä on sinun lempilaulusi?

-Kaisu-

Mummulan tonttuovi

 Tonttuovi on kuulema  tämän joulun hittituote,

joten pitihän meidänkin papparaisen kanssa tehdä mummulaan

sellainen salainen ja satumainen ovi.

Pappa kyllä ajatteli, 

että oven korkeus olisi ollut jopa 40 senttiä.

Piti aivan toppuutella häntä ja hänen innostustaan. <3
Päädyimme lopulta yhteistuumin kokoon 13x18 cm.

Oven värkki sahattiin kantikkaasta heinäseipäästä.

Oveen piti  tehdä myös karmit.

Papalla taisi olla kieli  keskellä suuta karmipuita sahatessa,
sillä kulmien piti hänen mielestään tulla jiiriin!

Sanoin hänelle kyllä, ettei tässä piironkia olla tekemässä. ;)

Tein saranat taulunpidikkeestä
ja oven ripa on samaisen pidikkeen koukkuosa oikaistuna.
Kranssin kieputin mustikanvarvusta.

Pieni salaisuus

Älä sulje oveasi

joulutontulta!

Tontulla on tuomisina

paljon iloa.

Anna tontun sytyttää

se pieni kynttilä!

Silloin siitä joka soppeen

hehkuu lämpöä.

Kuuntele, kun joulutonttu

korvaan kuiskuttaa!

Sitä pientä salaisuutta

kertoa ei saa.

– Ester Ahokainen –

Laitoimme oven vallitsevan tyylin mukaan lattialistan päälle,

mutta totesimme sen olevan liian houkuttava paikka pikkaraisille käsille.

Nostinkin oven suosiolla tuohon keittiön pöydälle;

siitäkin tontut tohtinevat  tipsutella.

Ovi tuo sadunomaista tunnelmaa joulunodotukseen.

Pienten kanssa on kiva sadutella tuon oven tiimoilta 

ja voihan tuossa oven edustalla leikkiäkin.

Tonttuoven kautta avautuu lapsenmielinen jouluilo!

~~~~~

Joko teillä on tonttuovi?

-Kaisu-

Taiteltu enkeli

Kierrättäminen on tätä päivää
ja tykkään siitä monissa eri muodoissa. :)
Kirjojen sivuista olen taitellut monenlaisia joulukoristeita.
Vanhojen kirjojen kellastuneet sivut antavat taitellulle koristeelle
kauniin  "vanhahtavan" sävyn.

~~~~

Enkelit ovat vahva osa suomalaista joulua.
Nämä taitellut enkelit ovat varmaan vanha tuttu malli monelle teistäkin; ,
 aina niin kaunis jouluinen koriste.

Nämä enkelit tein ohuesta, kiiltäväpintaista kirjansivun puolikkaista

reilun puolen sentin taitoksilla.

Näistä tuli kauniita,  siroja,

  n.7 cm korkeita.

~~~~

Lasten on helpompi taitella isommasta paperista leveämmillä taitteilla esim. reilu sentin taitoksilla.
Otin kuvasarjan enkelin taittelusta normikirjan sivusta tehtynä:



Noin kolmasosa taitoksesta
taitetaan siiviksi.
Ripustuslenkki liimataan taitoksien väliin.

Siivet liimataan kiinni mekkoon.

Pujotetaan helmi ja tehdään ripustuslenkki.

Enkeli on valmis ripustettavaksi
vaikkapa kattoon tai oviaukkoon ilmavirran liikuteltavaksi
tai kuusen oksaan.

Tykkäätkö sinä taitella tällaisia juttuja?
Jonakin päivänä vilautan kivoja, pyörylöitä,
joita taittelimme työpaikan joulukuuseen. :)

-Kaisu-

Joulukortteja ompelemalla

Joulupostin lähetyspäivä tuntuu vuosi vuodelta aikaistuvan ja 

tämänvuotinen joulukortti-idea antoi odotuttaa itseään turhan lähelle ns. viime tinkaa.

Kun mielikuva kortista vihdoinkin piirtyi mieleeni,

ompelukone alkoi surisemaan ja 

kortteja alkoi ilmaantua kuin sieniä sateella.

Näistä korteista ei taida yksikään olla ihan samannäköisiä,  

mutta kaikkia kortteja yhdistää vihreä kangas,

hopearullalanka ja hopeatähdet.

~~~~

Tekstin laitoin kuusen muotoon;

Ja

niin

joulu 

joutui taas

ja

joulupuu on 

rakennettu. Kuusen

pienet kynttiläiset luovat

meille valoaan  ja tuovat tuttua

joulun tunnelmaa.

Joulurauhaa,  joulun iloa ja 

Siunausta uudelle vuodelle 2018.

♥

Joulukorttiterveisiä

ja tunnelmallista toista adventtia sinulle.
Joulu joutuu! <3

-Kaisu-

Herkullisia piparikakkukuppeja

Piparikupit ovat yllättävän  

näppärästi valmistuvia  ja näyttäviä  kahvipöydän herkkuja.

Tein niitä valmistaikinasta eilisiin itsenäisyyspäivän illanistujaisiin.

Olen tehnyt niitä  täältä löytyvän ohjeen mukaan.

Puolukkatäytettä olen kokeillut kerran;
se oli raikas,  jouluinen, mutta enemmän ehkä aikuisten makuun. 

Eilisistä täytteestä jätin puolukat pois 

ja laitoin  "kuppeihin" koristeeksi jäisiä pakastemustikoita vähän ennen tarjoilua.

Jotain sinistä, jotain valkoista

Suomi100 -teemaan liittyen!

~~~~

Näitä kupposia kannattaa leipasta etukäteen 

ja varata jääkaappiin hätävaraksi tuorejuusto ja kermapurkki.

Niistä saa sitten nopsaan tarjottavaa yllätysvieraille  

ja toki naposteltavaa omiinkin herkkuhetkiin.  <3

Piparikuppeihin voi kuulema laittaa myös suolaisia täytteitä

ja vaikka joulukattauksen luumurahkajälkiruoan.

Pitänee niitäkin kokeilla tässä,

kun on tässä touhussa hyvään alkuun päästy.

Piparikuppien valmistuksesta löydät hyvän postauksen ystäväni Kaarun ihanasta blogista.

Tein maidottoman täytteen Alpron vispikermasta  ja Violife Creamy tuorejuustosta, 

jonka maustoin vaniljasokerilla ja tavallisella sokerilla.

Kuulostivat maistuneen oikein makoisilta nekin!

~~~~~~~~

Näissä piparintuoksuisissa ajatuksissa tänään.

Joko sinä olet tehnyt pipareita tässä muodossa?

-Kaisu-

Itsenäisyyspäivänä

Tytär leipoi juhlapäivän herkun, jonka ohje täältä.
Juhlaliputuksena pöydällä on tänäkin vuonna Suomen lippu
jonka  esikoululaisemme on askarrellut parikymmentä vuotta sitten.

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen.
Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien.

Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa,
Viel lempemme saa nousemaan sun toivos, riemus loistossaan, 
ja kerran, laulus synnyinmaa korkeemman kaiun saa.

Vanhassa Välskärin kertomukset -kirjassa
on useampi säkeistö Maamme -laulua
kuin me ruukataan laulaa.
Kauniita sanoja meidän ihanasta kotimaasta.
Meillä on paljon kiitoksen ja ilon aiheita
ja syytä juhlaan tänään.

Itsenäisyyspäivän iloa kaikkiin koteihin!

-Kaisu-

Joulukuusileipä

Leivoin äsken  joulukuusileipiä 

Hurjan viljainen -sämpyläjauhoista.

Jauhoissa on luomuohramallasta ja monenlaisia luomuaineksia;

aavistus joulunmakua.

Voitelin kuusen sämpylät vedellä,

jotta unikonsiemenet tarttuivat pintaan,

Latvatähdestä tuli  tällä kertaa pallero

mutta maku lienee ulkonäköä tärkeämpi

-ja ajatus.

Lämpimäisleipä käy joulutervehdykseksi.
Siinä on  lämpöinen ajatus!

Tommu Tabermann on kirjoittanut oodin leivälle:

Leivän laulu

Ota pala leipää

Ota se vastaan

niin kuin tarttuisit 

kädestä ystävää

Ota muutama muru

uskoa ja toivoa,

muutama jyvä kaikkea hyvää

Ota niin paljon rakkautta

kuin käsiisi mahtuu

Ota ja maista

 niin kuin suudellaan

Ota leipä vastaan 

kun leipä annetaan

Opi leivän laulu:

Vain murrettu leipä

on kokonainen leipä

Laitoin pojan perheeseen leivän menemään.

Olivat siellä kuusileipää murtaneet

ja äsken tulleessa viestissä luki, että

"menee maistellessa". <3

~~~~~~

Pitänee keittää kuppi kahvia ja taittaa kuusesta sämpylä maistijaiseksi.

Ihanaa joulukuun 4. päivän iltaa

ja joulumieltä Sinulle!

-Kaisu-

Kynttilänvalossa

Sytytin joulunodotuksen ensimmäisen kynttilän 

ja tunnelmoin sunnuntaiaamuna hämärässä,

hiljaisuudessa.

Mieleeni palautui 

Positiivareiden marraskuinen aamunajatus 

Kynttilän valo ei siitä himmene,

että sen liekillä sytyttää toisenkin kynttilän.

Ajatus voisi olla  tämän joulun muistolause. <3

Toistemme kohtaamista,

ilahduttamista, välittämistä, 

aikaa toisillemme

me kaipaamme ja tarvitsemme jouluna 
-niin kuin ympäri vuodenkin.

Hyvän mielen jakaminen ei ole meiltä pois;

ilo kertaantuu jaettaessa.

Adventin iloa,

kynttilänvaloa Sinulle! <3

Mistä tuntee joulun?

Minulle esitettiin viikolla gallupkysymys 

"Mistä tuntee joulun?"

Vastaus pyydettiin  kirjoittamaan parilla lauseella.

Minä en pystynyt siihen, 

sillä ajatuksissa virtasi paljon 

kauniita, ihania,

lämpöisiä, tunteellisia, 

punaisia, kultaisia,

jouluisia ajatuksia,

joista tunnen joulun.

Vastasin niin lyhyesti kuin osasin:

Joulu on kotien ikkunoissa
ja pihoissa tuikkivia valoja.

Se on touhua ja huisketta, 

mutta myös  hiljentymistä ja kiireetöntä yhdessäoloa.

Joululaulut ja lasten ilo virittävät joulutunnelmaan.

Menneet joulut ja ihmiset, kauniit muistot palaavat mieliin. 

Myös tallin joulu kauan sitten.

***

Joulukuun ensimmäinen päivä avaa matkan 

joulun salaisuuteen,

joulun tuntemiseen.

Jouluun kuuluu tunnemuistot ja perinteet. <3

Liikuttavaa oli,
että lapset halusivat laittaa jälleen kerran
ikivanhan enkeliköynnöksen tutulle paikalleen portaikkoon.

Enkeliköynnöksen,
jonka enkelit ovat tulleet aikoinaan joululehden liitteenä
ja kiinnitetty langalla joulukuusenkoristenauhaan.

He tuntevat ilmeisesti joulun siitä,
 että enkelit leijuvat tutusti,
hiljakseen  portaikon ilmavirrassa
niin kuin viime jouluna,
toissa jouluna,
vuosia sitten.
Tutusti, turvallisesti.

<3

Ihanaa joulumieltä meille kaikille!

Kaisu

Hellyttävä norjalaismyssy

Terveisiä marraskuisen tiistain pimenevästä iltapäivästä.

Mietin tätä pientä päähinettä neuloessa, 

että  olenkohan minä omille vauvoille
 myssyjä tehnytkään.

Äitini on nimittäin hoitanut sen tehtävän kiitettävästi  

kutomalla ns. siksak -myssyjä

niin lapsenlapsille kuin myös lapsenlapsenlapsille.

~~~~

Tein syksyllä ommellen nuppupeittoja

ja samaan aikaan minulla oli puikoilla helmineulepeite.

Olen saanut sen jo valmiiksi ja 

vilautan sitä jossakin vaiheessa täällä.

Peiton neulominen oli niin mukavaa,

että päätin neuloa myös myssyn

tammikuussa syntyvälle vauvalle.

Löysin tämän kivan norjalaismyssyn ohjeen

täältä

Tämä oli kiva, pieni käsityö.

Tuntuu, että olen löytänyt uutta tekemistä neulomisesta 

ja ilo siitä, että minun  kädenjälki lämmittää  pientä,

tuntuu erityisen rakkaalta ajatukselta.

Tyttäreni tuntui tykkäävän niin Novita Nalle -langan väristä kuin tästä mallistakin.

Tupsu oli hänen toivomuksensa! <3

Jos alat neulomaan tämän ohjeen mukaan,

kannattaa lukaista kaventamiseen sekä lisäämiseen  liittyvät kommentit

niin säästyt purkamisen vaivalta. ;)

Tämä taitaa olla marraskuun viimeinen päivitys.

Tervetuloa kurkistelemaan Tau(v)onpaikan jouluisia juttuja!

Joulukuussa "päivittelen" tiheämmin kuin tavallisesti.

Sytytellään tihenevään pimeyteen kynttilänvaloa

ja nautitaan yhdessä lähestyvän joulukuun ilosta! <3

-Kaisu-

.

Joulukorttiaskartelua

Marraskuun puolessa välin oli postikorttikeräys veteraaneille, klik

Tyttäreni kanssa askartelimme silloin  kortteja, 

joissa oli sekä sinivalkoisuutta että  jouluisia ajatuksia.

Kakkupaperit ovat aina käyttökelpoisia askarteluun

ja niistä syntyi tällä kertaa lumikuusia.

Korttien tekeminen on mukavaa puuhaa,

joista taatusti tulee joulufiilis.

Omin käsin tehty on aina ainutkertainen saajalleen!

Ihanan idearikkaita joulukorttitalkoita jokaiselle, 

jolla kortit ovat vielä ns. vaiheessa.

Kaisu