Sukua tapaamassa

"Uuhu-Huhuu. 

Ensimmäinen suvun tapaaminen takana...

Eikä ollut yhtään niin paha, kuin mitä moisista yleensä tarinaa kuulee.."

kirjoitti lauantaiseen suvun tapaamiseen osallistunut nuori mies. <3

Kokoontumispaikkana meillä oli ent. Oulun läänin Pyhäjärven rannalla oleva 

seurakunnan kesäpaikka, Korhosenniemi.

Sinne siirretyn vanhan talon, kota- ja kirkkorakennuksen sekä savusaunan suojissa 

vietimme päivän suvun kesken.

Puolilta päiviltä kello neljään lämmin syyssää helli meitä

ja sen jälkeen saimme virkistäytyä sääilmoituksen mukaan 5 mm:n sateessa,

 joka ei kuitenkaan meitä häirinnyt.

Kokoonnuimme  rennolla otteella niin tarjoilujen kuin vaatetuksenkin osalta.

Koolla oli mieheni sisarukset, heidän lapset, lastenlapset

melkolailla täysmääräisenä. 

Osallistumisprosentista saattoi päätellä 

nuoren alulle laittamalle kokoontumiselle olleen tilausta! <3

Vanhan talon tunnelma ja alkeellinen varustus

 -ei sähköä, ei vettä- 

oli jo sinänsä kokemus monelle lapselle ja nuorelle.

Puitteet antoivat hyvää peilauspintaa  oloista, 

joista isovanhemmat ovat lähteneet rakentamaan elämäänsä.

Puuhellalla kiehautin kahvit! <3

Entisaikainen rakentaminen on kyllä ollut omanlaista taidetta.
Päärakennuksessa oli paljon pieniä, kauniita yksityiskohtia
ja harmaantunut puu sinänsä on kaunista.

Kävimme myös kirkkomaalla.

Käyrätorvi ja trumpetti siivittivät komeasti laulutervehdyksemme hautapaaden äärellä.

Jätimme siellä <3 -lämpöisen tervehdyksen ja muistimme edesmenneitä kiitollisuudella.

Mummulla ja papalla olisi ollut paljon jaettavaa kanssamme.

Inhimillisesti katsoen liian varhain he joutuivat sairauden uuvuttamina lähtemään.

Nämä pienet lastenlapsemme,

suloiset serkukset

ovat niin aitoja kanssakulkijoita toisilleen.

Välittömiä, pyyteettömiä;

 yhdessäolon ilo loisti heidän olemuksestaan.

Täällä erilaisessa kirkkotilassa mieheni kertoi sukututkimuksesta, jota hän on tehnyt isänsä jälkeen, 

Oma menneisyys ja tausta kiinnostaa.

Ennen vanhaan perheiden menneisyydestä ja henkilökohtaisista asioista vaiettiin paljon.

Sota- ja evakkovuodet olivat tuoneet menneille ikäpolville inhimillistä tuskaa ja myös häpeääkin.
Jäljelle oli jäänyt paljon hiljaisia ihmisiä. <3

Monien vaiheitten kautta elämä on kuljettanut tämän suvun esivanhempia näille sijoille.
Suvun juurille pääseminen 

ja menneen ymmärtäminen avaavat näköaloja,

miksi moni asia on tänään näin.

Monia sattuvia sanontoja ja sutkauksia löytyikin eri perheistä,

jotka ovat siirtyneet sukupolvien ketjussa eteenpäin.
Ja samaa luonnetta,

samaa näköä.

samoja kiinnostuksen kohteita.
Yhdistäviä tekijöitä,
suvun juttuja. <3

Siellä missä on suomalaisia miehiä koolla,

siellä melko varmasti lämpenee myös sauna.

Tämä savusauna lämpesi lauantaina ja 

sen löylyissä kävi monenikäisiä suvun miehiä;

veljiä. setiä, enoja, vävyjä. serkkuja.

Naiset käyttivät sen ajan arvatenkin toisiinsa tutustellen,

 jutellen, 

hetken matkaa toisiinsa vahvasti liittyen.

Mielessäni kertautuivat Maila Jyringin "Ketjussa" -runon säkeet

Niin mummujen äitien tytärten ketju

sydänten sykkeellä toisiinsa liitetty,

vanha viisauden virta

nuoreen korvaan

ja kokemuksen lämmin valo

pimeään yllätykseen.

Sukutapaaminen

- kurkistus menneeseen.

Ja kädenojennus 

hajalla asuvien sukulaisten yhteiseen kohtaamiseen ja yhteydenpitoon

tulevina vuosinakin.

Liittymistä sukupolvien sydänten ketjuun! 

Kiitollisuutta siitä, että on läheisiä ihmisiä,

joiden kanssa voi tuntea yhteenkuuluvuutta.

Sitä se oli! <3

Pieni tyttövauva, poikamme tytär syntyi perjantaina. <3
Sitäkin iloa ja onnea suvun nuorimmaisesta saimme jakaa yhdessä!

~~~~~~~~~~~~~~

Sunnuntai-ilta.
Uuden viikon alku taas ja
Venetsialaisia kohden mennään!