Eilen mieheni leikkasi pihamme pensasaitaa.
"Jos me olisi silloin leikattu tämä aita,
olisimmekohan me nähty?"
totesi mieheni, kun menin hänen luokseen.
Hiljaisuus laskeutui pihalle
ja siinä katselimme toisiamme,
mietimme sanottuja sanoja,
asiaa, joka muutti elämämme,
jätti vuosiin kipeitä päiviä.
~~~~~~~~~~
Vuosikymmenten takaisen elokuun yhdeksännen tapahtumat
tulevat vuosi vuodelta mieleen,
Tavalla tai toisella.
Yksi ohikiitävä hetki,
elokuun pitenevät varjot,
tuoksut,
elämän puhuttelevuus.
Muistot.
~~~~~~~~
~~~~~~~~
30 vuotta sitten muutimme tähän omaan kotiin,
tähän pihaan
onnellisina kaikesta olevasta.
Tämä unkarinsireeniaita oli silloin korkea.
Kesän vuosikasvu oli voimakas.
Muuttohässäkässä ja ilmeisesti myös pensassaksien puutteesta aita jäi leikkaamatta.
Neljäkymmentä päivää muutosta
pieni vikkeläjalkainen poikamme meni naapurin pihaan
ja siellä olleelle kastelualtaalle.
Me ei tiedetty vielä tuosta altaasta.
Me emme nähneet häntä ja hänen askeleitaan naapurin pihalla.
Eilen leikkasimme aidan matalammaksi kuin aikoihin.
Tänä kesänä näemme pensasaidan yli.
Siellä altaan paikalla näkyi kukkapenkki
ja penkissä kukkii tällä hetkellä Ritarinkannus,
uljaana, sinisenä.
Sinisenä kuin pienen pojan silmät!
"Jos olisimme kerenneet leikata aidan,
olisimmekohan me nähty pieni utelias poika pakasterasian kanssa altaan reunalla?"
Ehkä me ei olisi nähty!
Näin oli kirjoitettu hänen elämänsä käsikirjoitukseen.
Kaikki lehdet ei näe syksyä,
jotkut putoavat jo aikaisemmin.
Piteni varjot,
poissa oli ystävä kallehin!
<3
♡
VastaaPoistaTähän ei ole sanoja.
Mutta ehkä aika on taittanut terää pahimmalta kivultanne.
Tuntuu hurjan pitkältä ajalta tuo 30 vuotta - ja silti hetket piirtyneet teille tarkasti mieleen. Tässä minua liikutti pakasterasia. Voi pientä tutkimusmatkailijaa, taivasmatkalaista ♡.
maria
Maria, aika on tehnyt tehtävänsä; se on hoitanut ja antanut etäisyyttä asiaan. "Tuuli on vienytpilvet. Aurinko on tullut näkyviin. Suru on ollut helpompi kantaa." <3
PoistaJuuri sitä ihmettelimme pensasaidan äärellä, että 30 vuotta on pitkä aika, mutta tällaisessa vain ajatuksen lento. Tämä elämänkokemus on piirtynyt niin syvälle sydämeen ja se nousee sieltä ajoittain pintaan.
Hän oli juurikin tutkimusmatkailija, ennakkoluuloton, peloton. Hän ehti tutkia ilonpilke silmäkulmassa kotikontunsa tarkalleen ennen lähtöään. <3
Voi Kaisu, olen niin pahoillani♥
VastaaPoistaTätä lukiessa kyyneleet täyttävät silmäni. Voiko mitään pahempaa olla, kuin oman lapsen menetys.
Kauniin kukkapenkin on naapuri paikalle perustanut!
Hannele, tämä on kieltämättä yksi elämän suurimmista menetyksistä, mitä ihmiselle voi sattua. Koskaan, ei ikinä mielessäni tällainen käynyt. Nuorina vanhempina jouduimme kovaan elämänkouluun. <3
PoistaAita on leikattu yleensä heinäkuun puolivälissä. Mikä lie ollut tällä venähtäneellä aikataululla ja sen tuomilla ajatuksilla sekä näköaloilla. Niin siniset kukat...
Kiitos Hannele ajatuksestasi! <3
Ihan varmasti sitä jossittelee. Ihmisen mieli on semmonen. Joka vuosi koulun aloittamisaikaan ihan varmasti iskee haikeus, suru, ikävä, kaipaus. Varmasti sitä laskee, minkä ikäinen hän olisi nyt. Sitä vertaa pieniin kolmivuotiaisiin poikiin. Kuin meidän Onni. En melkein kestä ajatella. <3 Niin kaunis tuo ajatus lehdistä, jotka eivät näe syksyä, vaan tippuvat aiemmin. Niin sydäntäsärkevän kauniisti käsittelet ja lähestyt vaikeaa aihetta. Halaus tähän iltaan! <3
VastaaPoistaMiksi - ja jos -sanat ovat varmaan käytetyimmät sanat surun kohdatessa ja sen jälkeen. Yllätyin itsekin noista mieheni sanoista. Juttelimme niistä, siitä miten vieläkin tätä asiaa käsittelee. Ei enää kivulla, tuskalla, vaan kaipauksella.
PoistaNoita pieniä lapsenlapsia katsoessa menettäminen konkretisoituu. Täytyy vaan ihmetellä ja olla kiitollinen, että olemme selvinneet aikanamme tästä. Olemme puhuneet, kun on ollut tarvetta, jakaneet sitä miltä on tuntunut. Se on auttanut ja vienyt eteenpäin päivät, vuodet, jo vuosikymmenet. <3
Tänä vuonna se oli pensasaita, joka palautti muistot. Viime vuonna olimme kotimökillä ja siellä kasvoi yksi pieni harakankello keltaisten lehtien seassa ja minä koin voimakkaan vertauskuvan siinä ja kaipauksen heräämisen. Ihmeellisesti luonto puhuttelee väreissä, kasveissa ja tuoksuissa. Ne ovat piirtyneet tunnemuistoihin.
Kiitos sanoistasi.<3 Tunnen halauksen, halaukset.
<3 <3 <3
VastaaPoistaAjatuskin on läsnäoloa! <3
PoistaOlen sanaton <3
VastaaPoistaSanaton viestikin lämmittää! <3
PoistaMiten iso on pienen menetys ollut teille. Se on asia, jota ei kestä ees ajatella, yhtäkään ei pois haluaisi antaa. Monesti miettii, että menisipä elämä niin, että kaikki kuolee vasta vanhana, mutta olisiko meillä elämässä silloin asioita, mitkä meitä puhuttelisi?
VastaaPoistaElämällä on aina tehtävä. Lyhyelläkin tähdenlennolla - ja varsinkin sillä. <3
PoistaMe emme ymmärrä näitä aina, mutta joskus aika voi antaa ymmärryksen, ainakin aavistuksen siitä, mikä tapahtuneella oli tarkoituksena.
Tapaturmainen kuolema on odottamaton vieras. Joku sanoikin, että pitäisi elää koko ajan kuin viimeistä päivää, asiat sovittuina, kiitollisena ja hyvillä mielin omien rakkaitten kanssa. <3 Yrittämiseen ja opettelemiseen se jää! <3
Kiitos ajatuksestasi!
Tuo lapsen menettäminen on aina ihan valtavan iso menetys.Pieni lapsenne on tallessa <3 Itse asumme järven rannalla.Heti aluksi, kun asetuimme tähän, tein selväksi sen,että kautta aikojen ihmiset ovat asuneet järven rannalla ja sallimatta ei tapahdu mitään. Toki tietyt säännöt meillä on uimareissulle jne. Elän ja luotan. Muistot rakkaat/ kipeät teillä <3 t.Pirta
VastaaPoistaIhanasti kirjoitat luottamuksesta elämään; siihen, että se kannattelee ja mitään ei satu vahingossa. Mekin iloitsimme siitä, että löysimme tämän ihanan kodin, tilavan pihan, jossa on kolmella sivulla puisto. Ei ihmisjärki täällä vaaraa nähnyt! <3
PoistaKiitos Pirta! <3 Elämisen paikat ja rajat on meille annettu.
Lämmin ajatus sinulle ♡ Sanattomaksi jää...
VastaaPoistaKanneli, ajatuskin lämmittää. Tiedän, että muistat minua! <3
PoistaKauniisti kirjoitit kipeästä aiheesta 💛 Lämpöinen ajatus minulta sinule 💛
VastaaPoistaEerika, kiitos ajatuksestasi, sanoistasi! <3
PoistaSyvästi kosketti tämä kirjoituksesi. Niin kauniisti kirjoitit. Kaipaus säilyy varmasti aina.
VastaaPoistaKiitos Maria! Tässä asiassa on paljon tunteita; olen iloinen, että olen saanut ne puettua myös sanoiksi, jaettavaksi. 💙
Poista♡ halaus ♡ muistoissa elää nuo päivät ja tunnelmat. kauniita ajatuksia! Ihana kun pystyy sanoittamaan tunteita . Harakka
VastaaPoistaKaukohalaus Sinulle 💙
PoistaYhteinen matka tämä on ollut. Muistot ovat painuneet meidän kaikkien sydämiin.
Sanat ovat minun tapa työstää tätä asiaa. Olen siitä 'väylästä'iitollinen. 💙