Uuden vuoden aaton mietteitä

Uuden vuoden aatto 2016.
Vanha vuosi kaarrattelee loppua kohden.
Joulukuun viimeisen päivän hämärä on laskeutunut.

~~~~~~~~

Menneenä vuonna on ollut paljon ihania asioita.

On aihetta kiitokseen ja hyvään mieleen.

On ollut elämän ilon aikaa.
Suurinta kiitollisuutta koen puolisostani,
lapsista ja lasten perheistä,
äidistäni, sisaristani.

Olemme saaneet pitää toisemme;
oleme voineet olla toistemme tukena,
toistemme rinnalla.

Meillä on ollut iloisia perhetapahtumia;
 kesän alussa saimme kihlaparin
ja elokuussa syntyi tyttövauva pojan perheeseen. <3

Tärkeää on, että on ollut terveyttä, koulupaikkoja ja työtä.

Nuoret ovat löytäneet paikkansa ja tehtävänsä.

Pojan perhe muutti alkusyksystä uuteen kotiin
ja yksi taloprojekti on menoillaan toisessa perheessä.
Ja kaksi vielä suunnittelun asteella.

On ihana katsella nuorten pesien rakentumista
ja elämän eteenpäin menemistä.

Kasvukipuja ja arkeakin on toki ollut
kotosalla olevilla lapsilla
ja heidän kanssaan äidillä sekä isällä. <3

Vanhemmuus haastaa, kun aina on jollakin joku erityinen ikänsä menossa ja
jokaisella omat haasteensa kasvussa ja kehityksessä.
Ja jokaisella ne näkyy erilaisena.
Jos alkaissaan oli kymmenen kasvatusteoriaa,
niin nyt ei ole yhtään
-ainakaan sellaista, joka olisi sopinut kaikille. :)

Yhdessä on kuitenkin menty eteenpäin:
toinen toistamme hioen, hoitaen,
anteeksi antaen ja rakastaen.
Uusi aamu on antanut uusia toivon näköaloja. <3

Toissapäivänä oli esikoisemme 33-vuotis syntymäpäivä
ja sitä myöten myös vanhemmuutemme vuosipäivä.
Monenlaisia tunteita ja elämänmakuisia päiviä on noihin vuosiin mahtunut.

<3 <3

Arki on kylläkin nykyään jo melko rauhaisaa;
monta kertaa olen  kotosalla jo yksin tai mieheni kanssa kahden.
Se tuntuu kieltämättä oudolta,
kun on elämään ja sen ääniin tottunut,
siihen, että "äiti" -sana kuuluu tuon tuostakin. <3

Uuden vuoden aattona olemme kotosalla ja syömme perinteisiä herkkuja.

Lapset arvatenkin 'tuli-ilottelevat' pikkusen,
Hain sädetikkuja
ja pitkästä aikaa on myös tinojakin valettavaksi.

Pojat saavat ilotulitteiden sijasta pelata koneella,
"lanittaa" pitempään
ja syödä ostamiaan herkkuja.

Pienempi paha,

tässä tapauksessa ja tänä iltana paljon turvallisempi! <3

Uusi vuosi haaveineen, haasteineen,

uusine iloineen 

-ja arvatenkin huolineenkin- 

on edessäpäin.

Tulevaisuuteen saa kuitenkin katsoa luottavaisesti!
Tähänkin asti elämä on kantanut,
hoitanut ja vienyt eteenpäin.

Kauniita ajatuksia kaikille blogini lukijoille!

Leppoisaa vuodenvaihdetta

ja kaikkea hyvää kohta alkavan uuden vuoden päiviin.

~~Kaisu~~

                                                                  

Sinisiä hetkiä, joulun jälkeisiä tunnelmia ja kuntoilua

On se vaan ollut mukava palata joulun jälkeiseen elämään

ja tavalliseen arkeen. :)

Lastenkin mielestä oli arjen juhlaa eiliset kuoriperunat ja jauhelihakastike 

sekä tämän päiväinen kiusaus.

Niin hyviä kuin ne joulun perinteiset ruoat ovatkin,

niin rajansa kaikella.

Ja kait se ikäkin tekee jo tehtävänsä, ettei kinkkua määräänsä enempää syödä.

Kolme lastenlasta on tullut joululomalle.

Mukava, kun tuossa touhuavat keskenään

 ja meidän nuorimipien kanssa.

Päivärytmi on kyllä lapsilla aivan hukassa.

Eivät vaan malta mennä nukkumaan, kun on loma ja kerrankin voi valvoa.

Sitähän se loma tietenkin on,

että rutiinit rikkoutuu,

mutta tiukkaa se  tekee aamulla töihin lähteville! ;)

Sininen hämärä on tarjonnut ihania kauneuden hetkiä ja pysähtymisen paikkoja. 

Lumisade on verhonnut   tienoon kauniiseen lumipeittoon. 

Mieli  lepää joulukuista "kiiltokuvamaisemaa" katsellessa.

 On pitänyt tarttua hetkeen, tähän olevaan, 

sillä tuulenpuuska niin pian riisuu puut tyhjiksi ja oksat paljaiksi.

Pihapiiristä kävin nappaamassa nämä muutamat kuvat muistoksi itselleni.

Loppuvuonna ruukataan tehdä suunnitelmia ja lupauksia uudelle vuodelle.

Itse muistin eilen, että 22 vuotta sitten menin ystäväni kanssa tapaninpäivän jälkeen

ensimmäisen kertaa kuntosalille.

Selkä oli silloin ilmoittanut olemassaolostaan kivulla ja väsymisellä;

 jotakin oli tehtävä sen vahvistamiseksi.

Onneksi oli ystävä, jonka kanssa yhdessä innostuttiin.

Se oli ratkaiseva askel  kunnon hoitamisessa 

ja sen jälkeen on muodossa jos toisessakin tullut liikuttua.

Tänä vuonna "kuntoiluni muistopäivänä" lähdin oman tyttäreni kanssa uudelle, nykyaikaiselle salille, joka tarjoaa monenlaisia kuntoilumahdollisuuksia ja jonne voi mennä lähes milloin vaan. :)

Hauskaa, kun oma tyttö on nyt innostajana. 

Toivon mukaan hänen kanssaan tulee käytyä salilla useamman kerran viikossa. 

Pappa lähti pienten ja vähän isompien kanssa uimahalliin.

Minulla on tämä hetki;

hiljaisuus ja tunnelma.

Joulukuinen hämäryys,

kynttilöiden valo ja jouluiset sävelet.

Minä nautin tästä

-taas kerran!

Loppuvuoden tunnelmallisia hetkiä sinullekin!

~~Kaisu~~

Jk.  Olen tässä puntaroinut tätä blogia,

sen aihepiiriä uuden vuoden kynnyksellä;

aiheita, mistä kirjoitan, kirjoittaisin.

Olisi kiva kuulla vinkkejä,

ehkä toiveitakin...

Kahdeskymmenesneljäs joulukalenterin runo

Käsillä hetki

jonka soisit viipyvän

tahtoisit pidätellä.

Onni odotuksessa ja muistoissa

suurempi kuin täyttymyksessä,

on joku sanonut.

Aatto, odotus pian ohi

vaan ei joulun tarvitse olla

eikä olekaan, jos oikea -

se jatkuu

jotain säilyy

      pysyy

      säteilee

ensi jouluun

      joulusta jouluun.

Oikea joulu jotain muuta

enemmän kuin sammuva kynttilä

       kuihtuva kuusi

       särkyvä lelu...

-Maaria Leinonen-



Jouluaatto.
Joulun odotus on päättynyt.
Arjen työ ja pimeys  vaihtunut  ilon ja valon juhlaksi.

Olen herännyt varhain kokeakseni tämän aamuhämärän tunnelman.
Koti juhla-asussaan,
kynttilöiden valo,
uunissa paistuvan kinkun tuomat tuoksumuistot.
Kiireettömyys.

Tämä hetki
ja  kaikki kauniit muistot.<3

Joulu on kuusenneulasten

ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,

ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää rakkautta,

ja lahjoja, ja unta,

jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

 Me katselemme valaistuja ikkunoita

ja laskemme kynttilöiden liekkejä

ja avaamme hitaasti kirjoja,

jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

 Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,

joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa

pienissä käsissään ja lempeitten juhtien

huuruinen hengitys lämmittää häntä pimeässä.

– Mika Waltari –

Kiitos Sinulle,
joka kuljit kanssani tämän runomatkan joulun salaisuuteen.

Joulun iloa ja rauhaa,
kauniita jouluisia hetkiä läheistesi kanssa!

-Kaisu-

.Kahdeskymmeneskolmas joulukalenterin runo

Jouluaaton aatto.
Lasten joululoma on alkanut
ja itsellänikin on jo tänään vapaata.


Viimeisiä joulusilauksia ja
lahjavilauksia tehdään tänään
-ja se on sitten siinä;
joulunalusaika ja jouluvalmistelut.

Mieheni lämmittää tänään mökillä savusaunan.
Joulusaunassa kylvetään illan päälle pitkään ja hartaasti.

Minun jouluni silloin on parhain,
kun on aatto ja aamuinen varhain
ja paljaana vihreä puu,
lapa uunissa, nurkassa pussi
ja pussissa puputijussi
ja hauvalle lihainen luu.

Minun jouluni silloin on parhain,
kunhan leipää ja lämmintä on vain
ja sovussa sydän ja suu,
kun on nälkää ja kylliksi unta,
pihamaallani valkoista lunta
ja lumessa laulujen puu.

Minun jouluni silloin on parhain,
kun on aatto ja aamuinen varhain
ja verkalleen valmistuu
juhla, laulu ja lapsonen nukkuu,
muistonkäki vain pirtissä kukkuu,
parhain jouluni uneksuu.


– Toivo Hyyryläinen –



Ihania jouluaaton asioita, kauniita sanoja.
Varhaisen aamun hämärä,
kinkun tuoksu leijumassa huoneisiin,
"Sovussa sydän ja suu, 
leipää ja lämmintä,
muistonkäki kukkuu,
kylliksi unta"
-sitä  jouluni on parhaimmillaan. <3



Ihanaa aatonaattoa
ja joulunodotuksen huipentumista Sinulle ja läheisillesi.

Vielä yksi runo
ja sitten on joulu!

~~Kaisu ~~

Kahdeskymmenestoinen joulukalenterin runo

Kaikki kunnia äideille …

… jotka ovat kituuttaneet

ja säästäneet ja ostaneet

ja jahdanneet erikoistarjouksia,

jotka ovat leiponeet

ja keittäneet ja jauhaneet,

jotka ovat kaivaneet ullakon kätköistä

joulukoristelaatikon,

jotka ovat kiipeilleet ripustamassa koristeita,

jotka ovat yötämyöten tehneet

salaisia valmistelujaan,

jotka ovat ostaneet ja kirjoittaneet

kaikki joulukortit ja lähettäneet ne ajoissa,

jotka ovat ommelleet Marialle kuusijuhlamekon,

jotka ovat väittäneet tontun maistaneen

riisipuuroa (ei kissan),

jotka penkovat takuutodisteen

ryppyisestä käärepaperikasasta,

jotka saavat lapset vuoteeseen,

jotka herättävät heidät ajoissa joulukirkkoon,

jotka valmistavat meille joulun.

– Pam Brown –

Joulu on täällä.
Pienten tuttujen asioiden myötä tullut.

Ei ole enää toivomuslistoja,
tonttupiirustuksia,
jännityksestä kihiseviä pikkuisia.

On kotia jouluksi tulleita lapsia,
ja iloista jälleennäkemistä,
menneiden joulujen muistelemista.

Pienimmät ovat muuttaneet patjoineen yläkertaan
 lomalle isonveljen luo.
Se on uutta joulun ja juhlan tuntua heille. <3

Yhdessäolo
ja hyvää ruokaa,
herkkuja tuntuvat vaan toivovan.

Se sopii minulle.
Sitä on joulu parhaimmillaan!

~~Kaisu~~

Kahdeskymmenesensimmäinen joulukalenterin runo

Tilhet noukkivat

marjoja puusta.

Joku kantaa torilta kuusta.

Pihalla paljon

iloista väkeä.

Lapset laskevat

pulkalla mäkeä.

Kotona tuoksuvat piparit.

Kolme pitkää päivää jouluun.

-Jukka Itkonen

Jouluisia tuokiokuvia kotipihasta.

Jouluntuntua, huurteen hienoja taikoja, joissa silmä lepää.

Talven taikoja, jotka yhtäkkiä olivatkin poissa
ja vesikeli.
Mutta se on varmaa, että on
kolme yötä jouluun.
Ja kolme pitkää päivää! 

~~Kaisu~~

Kahdeskymmenes joulukalenterin runo

Jonkun on tehtävä olla

hehkuvan punainen,

julistaa viestiä suurta

iloa säteillen.

Toisen on tehtävä olla

tähtenä lumisen maan,

heijastaa ihmettä taivaan

hennolla valollaan.

-Anna-Mari Kaskinen-




Ihanaa tämä joulukukkien aika.
Tarjolla on syvänpunaista ja lumen valkoista silmän iloa.

Valkea joulutähti kotiutuu meille yleensä jo marraskuun loppupuolella.
Ja  uljaat amaryllikset seuraavat sitten.

Ostin pitkästä aikaa jouluruusun,
tämän herkän jouluisen kukan.
En usko, että san sitä kevääseen ja kukkapenkkiin vietyä,
mutta josko tämän loppuvuoden olisi kaunistuksena  tässä.

Yhdet valkeat hyasintit ovat jo tuoksuttaneet joulua kotiimme. 

Uudet kukinnot ovat nyt tulollansa uusista sipuleista..

Kovin voimakas on niiden tuoksu,

mutta niin olennainen osa tätä aikaa.

Mistä joulukukista sinä tykkäät?

-Kaisu-

Yhdeksästoista joulukalenterin runo

Eilinen matka lapsuuskotiin kirvoitti mieleeni ihania joulumuistoja.

Kodin jouluthan kertautuvat vuosien saatossa tutuiksi tulleista esineistä ja tekstiileistä.

Matkaamme siivittivät satumaiset huurrepuut.

Niin  kaunis, valoisa luonto.

Yhä uudelleen ihastelin sitä ääneen
ja sitten iltapäivän sininen hetki aivan mykisti minut.

Tänään ei satanut lunta, 

mutta lumen valko ja muistot palauttivat mieleeni
pikkusiskoni 80 -luvussa harjoitteleman runon.

Sataa verkkaan valkolunta,

enkellaulu soi,

Jeesus meille armossansa 

joulurauhan toi.

Yhdyn lauluun minä myöskin,

 joulu tullut on.

Siksi joulunlapsoselle 

kiitos soikohon.

Rakas pikkusisko, perheen nuorimmainen.❤️

Tuota aapisensa runoa hän lausumasta päästyään lausui.

Toistojen myötä se painui meidän kaikkien mieleen. 

Niin, että se soi meidän mielessämme aina
lumisateen ja joulun aikaan. 

Tämän  joulumuiston myötä

ihanaa jouluviikkoa.

~~Kaisu~~

Kahdeksastoista joulukalenterin runo

Aamun hämärässä sytytin kynttilät.

Yksi kynttilä.

 Toinen, kolmas, neljäs.

Valo on laajenee liekkien myötä.

On neljäs adventti. <3

Kun sammutat ison valon,

pienet alkavat loistaa.

Kynttelikkö ikkunalla. Kuusi parvekkeella.

                        Itse asiassa

ne loistivat koko illan. Et vain katsonut,

et nähnyt.

Eivätkä ne oikeastaan ole pieniä,

eivät lainkaan. Ne vain näyttävät,

koska niiden valo tulee

syvemmältä

pimeydestä.

Mutta ne ovat täyttä valoa,

                   täydempää

niinkuin kuiskaus

joskus vahvempi kuin huuto.

-Lassi Nummi-

Adventtikynttilöiden valon erityisyys on odotuksessa ja  sytyttämisen ilossa.
Niiden valo loistaa monien muistoja ja tulevan joulun riemua.
Niiden valo on siksi juhlallisempaa ja täyteläisempää.
<3

Neljä kynttilää on sytytetty.

Kuusi koristeltu.

Kuusi, joka ei tuoksu kuuselle, mutta joka tuo joulun kotiin.

Kuusenkynttilät tuikkivat kilvan elävien liekkien kanssa.

Joulu on tullut! <3

Neljännen adventin iloa

ja levollista sunnuntaita kaikille kalenterin seuraajille!

Minä lähden tervehtimään äitini ja kurkistamaan lapsuuskodin jouluun.

Laulun sanoin "taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen"! 

~~Kaisu~~

Seitsemästoista joulukalenterin runo ja diy betonienkeli

Isäni,

sitä pyydän 

taas jouluvalojen syttyessä,
että osaisin lapsilleni

tuoda tallintuoksua kotiin,

taluttaa heitä 

tuntemisesi riemuun

-antamisen iloon.

Isäni,

sitä pyydän,

ettei heidän

parhain joulumuistonsa

olisi lahjojen runsaus,

vaan Poikasi syntymäjuhlan ilo

-sydämestä asti nouseva enkelivirsi.

Isäni,

sitä pyydän,

että saisin olla 

kutsuva jouluvalo

yltäkylläisyyden yöhön

ja lämmin liekki lähimmäiselleni.

-Elli Hentilä-

Tämä Joulurukous on ensimmäisiä joulurunoja,
 joita olen tallettanut runokirjaani.

Siinä on joulun perinteinen viesti,
joulun lämmin ajatus.

<3

Tämän joulun alla olen valanut enkeleiden mekkoja

muovisiin lääkelaseihin.

Tein ensimmäisen erän myyjäisiin.

Niihin laitoin pääksi luonnonvärisen puuhelmen.

Toiseen erään tein pään  huovutetusta pallosta.

Se oli minusta mukavamman näköinen,

siitä tykkäsin enemmän.

Näissä enkeleissä on rouheutta ja pehmeyttä.

Näissä yhdistyvät konkreettisesti  lohduttavat ajatukset siitä,

että enkelit suojelevat meitä monesti karuissa, vaarallisissakin tilanteissa

ja ohjaavat hellästi siivillään.

<3

Näitä on ollut kiva tehdä,

yksilöllisiä enkeleitä joulutervehdykseksi.

Ystävyyden enkeleitä.

Ystävyyshän on lujaa kuin betoni

ja se hoitaa meitä höyhenen kevyesti.

<3

Näiden enkeliajatusten myötä ihanaa lauantaita.

~~Kaisu~~