Ensimmäinen kynttilä on jo syttynyt

Ihmeellinen odotus

mielen valtaa nyt.

Ensimmäinen kynttilä

on jo syttynyt.

Vaikka saartaa pimeys

metsää, taloa,

sydämeni avautuu

kohti valoa. 

                              - A-M Kaskinen-

Illalla meillä oli perheemme pikkujoulut,
johon tällä kertaa pääsi kaikki lapset ja heidän perheensä.
Yhteisen iltahetken ja perinteisen jouluaterian myötä aloitimme joulunodotuksen. <3

Aina yhtä herkistävä laulu on miesten laulama 

"Tule rakkaus ihmisrintaan,

tule lahjana joulun tään..."

Kuuntelin sitä taas herkällä korvalla,
sydämellä.
Siinä on lahjaa kerrakseen
-rakkauden joulussa! <3

Tämän vuotiseen joulukalenteriini olen keräillyt

joulurunoja
ja

jouluisia ajatuksia.

Toivon niistä löytyvän iloa ja keskeisen äärelle pysähtymistä,
ihania ajatuksia ja näköaloja jouluun valmistautumiseen,

syviä tuntemuksia joulun kokemiseen,

voimia joulunaluskiireisiin, 

lohtua väsähtämisen hetkelle...

Kirjoittelen toki myös omista joulunaluskuvioista;

valmisteluista, tunteista ja tuntemisista kuvien kera.

<3 Tervetuloa yhteiselle matkalle jouluun 2016! <3

~~Kaisu~~

DIY "työmiesliivi" synttärilahjaksi

Roolivaatteet ovat lapsille mieluisia ja toki tärkeä osa lasten leikkiä. 

Ne antavat leikkiin mielikuvituksen ja eläytymisen rinnalle aavistuksen todellisuutta.

Ompelin aikanaan ns. Enstex -kankaasta kolmelle pojalleni työliivit.

Ne olivat kovassa käytössä ulkona majanrakennuksilla ja sisällä mecanoleikeissä.

Poikien kasvettua liivit vietiin mökille, 

missä sitten nuorimmat pojat käyttivät niitä aikansa

ja nyt lastenlapset ovat ottaneet ilonsa niistä.

Poikani,

pikkupojan ja tyttövauvan isä,

kysyi syyskesästä.  vieläkö hänen "työmiesliivinsä" on tallessa.

Lupasin katsella.

Mielessäni arvelin, 

että taitavat aika ja leikit näkyä vanhoissa liiveissä; 

että olisi varmaan paras tehdä uusi liivi  uudelle sukupolvelle.

Launataina pieni poika oli meillä hoidossa.

 Muistin liiviajatuksen ja lapsenlapsen syntymäpäivän.

Kiirehdin kangaskauppaan ja löysin kuin löysinkin samanlaista sinistä kangasta.

Siitä ompelin synttärilahjaksi pienelle Puuha-Pojalle 

oman liivin ja laitoin siihen  isänsä firman logon.

Poika ja iskä olivat molemmat ihan mielissään. <3

Ja minä olen onnellinen poikani lapsuuden muistosta ja sinisen liivin tuomasta ilosta.

Ymmärrän syvästi sen, että liivi on ollut hänelle mieluinen 

ja sitä samaa iloa hän haluaa nyt omalleenkin.<3

Ihania tällaiset lapsuuden muistot. <3

Toivottavasti pieni työmieskin taputtaa taskuunsa omat mukavat muistonsa 

täältä mummulasta ja omasta kodistaan ja jakaa niitä aikanaan omilleen,

 

Ostin liiviä varten 40 cm kangasta ja  10 cm tarranauhaa.

Hulpioreunat hyödynsin etukappaleiden sisäpuolelle...

Tämä voisi olla oiva lahjaidea näin joulun alla!

Onnea rakkaalle 2 vuotiaalle synttärisankarille,

touhukkaalle pikkumiehelle, <3

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

-Kaisu-

Suklaakakkua kardemummakermavaahdon ja hyvien ystävien kera

Minulla oli eilen illalla vieraita mökillä.

Tyttäreni leipoi kahvipöytään suklaakakun, 

jota nautiskelimme kardemummakermavaahdon kera.

Tässäpä tämä helpon ja maistuvan kakun ohje!   

Suklaakakku ja kardemummavaahto

(gluteeniton ja laktoositon)

100 g  laktoositonta  margariinia

2 munaa

2 dl sokeria

2 dl Semperin karkeita jauhoja

3 rkl tummaa kaakaota

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl vanilliinisokeria

1 dl laktoositonta maitoa

Vaahdota munat ja sokeri hyvin.

Sekoita kuvat ainekset keskenään ja lisää varovasti vaahtoon.

Lisää sulatettu ja jäähdytetty margariini sekä maito varovasti sekoittaen.

Kaada irtopohjavuokaan.

Paista 175 asteessa 30-35 min.

~~~~~

Älä irroita kakkua uunista oton jälkeen,

vaan pistele siihen tikulla reikiä

ja kostuta se 1 dl :lla  laktoositonta maitoa.

Jäähtyneen kakun päälle sirottelin tomusokeria ja hiutalekoristeita..

Nautimme tätä herkkua kylmänä

kardemummavaahdon ja kahvin kera.

Kardemummavaahto:

2 dl laktoositonta vispikermaa

2 rkl sokeria

1,5 tl jauhettua kardemummaa

(Joskus on tullut tehtyä myös maidoton ja gluteeniton versio, joka löytyy täältä. klik )

~~~~~~

Se siitä suklaakakusta.

Minulla oli ihana kiireetön iltahetki ystävien kanssa.

Ystävyys kantaa aikojen ja matkojen taa.

Välillä ollaan lähempänä, välillä kauempana toisiamme.

Muistot, yhdessä eletyt hetket yhdistävät. 

~~~~~~~

Olen tässä joulukalenteria mietiskellyt.

Josko mieluisia joulurunoja keräilisin luukkuihin ja joulukuulumisista kirjoittelisin,

tulisitko käymään Tau(v)onpaikan joulukalenterissa?

Ihanaa viikonloppua blogissani vieraileville.

Kaisu

Ensilumen valoa ja isänpäivän iloa

Olin unohtanut valkeuden

katsellessani syksyn raskaita värejä

ja eräänä aamuna oli valkeus edessäni

Seisoin hiljaisena hämmästyksestä.

Kasvoilleni hajosi lempeä hiutale

viileäksi tuoksuksi,

ja valkean maiseman rauha

solui sieluuni kuin juoma.

Ikään kuin Jumala olisi elämänkirjastaan

kääntänyt piiloon

syksyn verellä ja kullalla kirjoitetun lehden

ja avannut suuren valkean aukean,

jolle talviauringon kapealla säteellä

kirjoitetaan lauluja,

jotka ovat viileitä ja kauniita

ja lumitähden muotoisia.

Katri Valan kaunis runo Ensi lumi.

Ihania sanoja siitä,

miten ihminen voi unohtaa vuoden kierron aikanan ensilumen ihanuuden. <3

Ulkona on ollut aivan ihmeellisen ihanaa ja kaunista viime päivinä.

Ensilumi isänpäivän aikaan on harvinaista täällä rannikolla.

Mieli on valaistunut ja "joulustunut" aivan vaivihkaa ja varkain lumen valon myötä.

Minulla on ollut vahva joulunalusperinne laittaa talvinen kappa keittiöön

 kuun loppupuolella, Kaisun -päivänä,

mutta niin vain tuli pyörrettyä sekin perinne ja laitoin jo valkean, satiinisen Lumimarjan ikkunaan!

Eilen oli isienpäivä.

Isänpäivä muistoissa ja 

lasteni isän ikioma päivä tässä kotosalla. 

Osa perheellisistä kävi tervehtimässä isäänsä

ja kodin kurkihirren alla kävi iloinen puheensorina ja pikkuvieraiden leikki.

Se on hieno tunne, kun lapset tulevat yhdelle koolle

 ja muistelevat menneitä sekä elävät tätä hetkeä yhdessä.

Näissä hetkissä vanhemmuus vahvistuu ja sydän on pakahtua onnesta. <3

Ja nuo omat pojat, pienten lasten isät,

Siinä he varttuvat ja kasvavat luontojaan omaan rooliinsa.

Asettelin kerralliseen kirppislöytölaatikkoon pitsejä, nauhoja ja naruja.

Ihania käsintehtyjä, virkattuja pitsejä, 

 joista monet kirppislöytöjä.

Ja noita kivoja naruja, joilla kohta suljetaan monta salaisuutta.

Tuli mieleen, että elämäkin on ollut kuin pitsi tai nauha;

välillä kauniisti virkattu, välillä kuvio aivan vääristynyt, 

Toisena päivänä elo ollut rouheaa ja pöyheää kuin tuo ruskea naru

tai sitten valoista,kaunista kuin lumen valko.

Joskus asiat kiertyvät toistensa lomiin, niin että niitä ei saa oikein selvitettyä ja 

toisaalta kiertyvät niin sulavasti, että kaikki menee hienosti eteenpäin.

On ollut  iloisia elämän pirtoja ja nauhoja ja vastapainoksi vähän harmaampia.

Niitä ne nauhat siinä juttelivat,

juttelevat.

Kauniiden asioiden laatikko, 

joiden aika on olla tuossa keittiön nurkassa ilahduttamassa minua,

odottamassa pakettien käärimistä.

Painan tämän päivän valkeaan huuruun peittyneet lumipuut, sinisen taivaan 

 ja keskipäivän auringonpaisteen sydämeni sykkyrään,

sillä ilmatieteen laitos on ennakoinut lauhempaa, leudompaa, jopa vettäkin...

Mukavaa viikon jatkoa!

-Kaisu-

Työhyvinvointia vaalimassa mökillä

Olin perjantaina lähimpien työkavereitteni kanssa mökillämme.
Ilmassa oli ihanaa talven tuntua
ja ensilumen myötä arvatenkin myös jouluista tunnelmaa. ☺

Ohut kerros lunta, 

kauniita jääkiteitä.

Pieni reippailu meren rantaan.

Tuvassa kotoinen, leppoinen tunnelma.

Kynttilät,
männynoksat.

Riisipuuro, kanelisokeri.

Enkelitortut. 

Oli pyhäinpäivän aatto.

Lämpimiä  ajatuksia,

jotka jäävät usein sanomatta työkavereille

- ja monille muille.

 Tunsin sydämessäni läikähtävän sellaisen jouluisen, 

lämpimän ajatuksen ja tuntemuksen.

Sisäinen joulu ei lue kalenteria, 

se ei tule ulkonaisista asioista.

 <3

~~~~~~¨

Tulipa mieleeni tässä alla oleva runo, 

Joulu on joskus

Joulu on joskus helmikuussa,

joskus syyspimeässä syyskuussa, kun niiksi tulee

ja järvet jäässä

sisällisesti, meissä.

Minä pystytän aina silloin tällöin joulupuun

                        kun sattuu ja juhlamieli yllättää

- sisällisesti, varkain -

ja sieppaan sen taas pois kenenkään huomaamatta

vaikka kesken juhlan

kun senkertainen juhlamieli on palanut loppuun.

Sillä tavalla se ei kulu,

ei kuivu eikä varise.

Joulu on, kun joku nostaa katseensa, ojentaa kätensä.

Kun rakastettu tulee kadun yli eikä vielä,

                          ei vielä huomaa.

Kun lapsi liikahtaa maailman kohdussa ja sanoo:

- Minä tuon rauhan ihmisten keskelle,

                      minä tulen.

-Lassi Nummi-

Jäin mökille vielä heidän lähdettyään.

Istuin ja ihmettelin.

Oli hyvä mieli, voimaantunut olo.

Ilo hyvästä tiimistä,
ihmisistä
joiden kanssa yhdessä on huippu tehdä töitä!

Ilo ihanasta joulun ajasta, jota kohdin ollaan menossa!

<3

-Kaisu-

Muistoja, kaipausta

Olemme kulkeneet taas vuoden juhlaisemmalle puolelle.

Tänään on pyhäinpäivän aatto.

 💜

Pyhäinpäivä antaa puitteet pysähtyä rakkaiden ihmisten muiston äärelle.

Eilen leivotut enkelitortut sopivat ihanasti viikonloppuun ja sen tunnelmaan.

Kynttilät syttyvät haudoille.

Niiden valo kuvastaa ikävän ja kaipauksen

sekä rakkaiden muistojen määrää.

Taivaalle syttyvät tähdet.

Yksi niistä loistaa kirkkaammin

minulle,

meille.

Rauhallista viikonloppua Sinulle.

-Kaisu-

Pursotetut vaniljakukkaset

Tosi harvoin tulee nykyään tehtyä pikkuleipiä.

Ihana, että sain leipoa näitä vaniljakukkasia pikkutytön ristiäisiin

ja verestellä näitä pursotusjuttuja pitkästä aikaa.

Minulla on tällainen metallinen pursotin, joka on tosi kätevä ja arvatenkin kestävä.

Tämä on edesmenneen anoppini keittiöstä.

Tässä leipomahetkessä nousi mieleen monia muistoja ja juhlien valmisteluja.

Tämän pursotettujen kukkasten -ja kastemaljana olleen lasiastian- myötä  

isomummu kietoutui tyttövauvan juhlaan. <3

Murotaikina

200 g voita tai margariinia

1 1/4 dl sokeria

muna

4 dl vehnäjauhoja

4 tl vanilliinisokeria

1. Voi ja sokeri vaahdotetaan hyvin.

2. Muna lisätään edelleen vaahdottaen.

3.Lopuksi sekoitetaan jauhot.

4. Pursotetaan.

5.Paistetaan 200 asteessa n.15min.

Tällä ohjeella leivottiin aikanaan meidän häihin onnenkengät, 

joiden sakarat kostutettiin suklaassa ja kookoshiutaleissa. <3

Tämän kertaisiin pikkuleipiin kelpuutettiin ranskanpastillipussista vain vaaleanpunaiset karkit

ja muun väriset lapset saivat syödä.

~~~~~~~~~~

Marraskuun ensimmäinen päivä.

Tänään lukemaani ajatusta tapaillen...

Jotta ymmärtää kevään valon,
kesän lämmön ja elokuun kuutamoyön,
on koettava marraskuun pimeä,
 koleus...

Hyvää viikonjatkoa.
Keskellä viikkoa kohta, taas!

-Kaisu-