Kaipauksen musiikkia ja pyhäinpäivän ajatuksia

Kotikirkossa oli tänään pyhäinpäivän aattona kaipauksen ja surun musiikki- ilta.

Ihana pysähtymisen hetki ja laskeutuminen pyhäinpäivän viettoon.

Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta,  

tuttu, surumielinen urkukappale johdatteli ajatuksia 

niiden rakkaiden luokse, joita täällä kaipaamme, 

joita olisimme halunneet pitää täällä.

Virret ja laulut
soitetut sävelmät

täynnänsä muistojen kipua.

Kipua, joka  nousee mieleen tänä viikonloppuna erityisellä tavalla.

Samat virret ja laulut
eri soittimin soitetut tutut sävelmät

täynnä lohdutusta, levollisuutta, toivon  näköalaa. 

Lohdutuksen sanoja:

Aika on elää, aika kuolla,

aika on rakentaa, aika purkaa,,,

kaikella on aikansa.

Elämä kiitää ohi.
Se on kuin kedon kukka,
kämmenen leveys tai ei mitään.
Elämämme pituutta emme tiedä
-ei lapsi, nuori, ei kukaan.

Syksyinen luonto puhuu omalla luonnollisella tavallaan
kaiken kauniin katoamisesta,
Elämän kaaresta keväästä syksyyn,
ruohon lakastumisesta,
maaksi tulemisesta.

Hautojen kynttilät tuovat valoa pimeään,
valoa kaipaukseen.

Tänä iltana kirkkaana ajatus,
että muistaisin iloita tästä hetkestä, päivästä,
sanoa rakkailleni välittäväni, rakastavani heitä.

Kiitollisuus heistä, jotka sain pitää lähelläni
heidän täydellisen elämän pituisen ajan.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Täällä kotosalla kodinikkuna on haettu tuttuun pyhäinpäivän tapaan keittiön ikkunaan.

Sen myötä ajatuksiin piirtyy meidän rakkaat ihmiset ja heidän muistonsa.

Neljä rakasta ihmistä, neljä kynttilää.

Lipaston päällä pienen pojan kuva, kynttilä

ja sandaalit, joilla hän otti viime askeleensa.
Lapsemme, pienen veljen muisto. <3

"Kiitos, että muistoissamme,

lähellämme, matkallamme

yhä lapsensilmin hän

lahjana on elämän."

Rauhallista kaipauksen ja muistojen päivää koteihinne.

-Kaisu-

Kuparin väriä, hankauspiirtelyä ja vieraiden tuomaa iloa

Lokakuisen sunnuntain ilta.

Viime yönä siirryttiin taas talviaikaan. 

Kynttilät ovat valaisseet tätä sateisen harmaata päivää.

 Minulla on jemmassa korillinen messinkisiä kynttilänjalkoja.

Valkkasin eilen niistä nämä kolme 

ja sumutin niihin kuparin värisen sprayn.

 

Minusta niistä tuli niin lämpimän sävyiset.

Oikeinkin syksyyn sopivat. :)

Suihkautin myös peltisen ruukun päällisen samaan sarjaan.

Kivasti sointuu Pentikin syksyiseen Haiku-kankaaseen, 

josta meillä on kappa keittiön ikkunassa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Lapset keräsivät aamu-ulkoilun aikaan lehtiä pihalta.

Heille oli muistunut mieleen hankauspiirtely.

Siinähän pannaan lehden ruotipuoli ylöspäin paperin alle

ja hangataan lappeellaan olevalla vahavärillä paperin päältä.

Lapsuudessa minäkin ollen "tehnyt näitä taikoja".

Paperin alle pistimme joskus 

 kolikoita, kampoja, 

lehtiä, hakaneuloja ynnä muita littanoita esineitä. :)

Siinä lapsilla menikin  tovi lehtiä hangatessa

ja vieraita odotellessa.

Siskoni perhe vieraili meillä pitkästä aikaa.  <3

Kesäaika kun on aina sellaista hurottamista kussakin perheessä

ja vuorotyö asettaa omat haasteensa kulkemiselle.

Serkukset pelasivat lautapelejä ahkerasti

ja leikkivät keskenään,

sillä kännykät ja pelikoneet olivat tänään kiinni.

Se oli hyvä juttu.

Tuli nyt lapsilla oikeasti touhuttua keskenään.

Sadesääkään ei estänyt ulkona kirmailua! :)

~~~~~~~~~~~~~~

Mukava päivä takana!

Jälleennäkemisen iloa,

kotoisaa talostelua,

hyvin syömistä,

lasten iloisia silmiä.

muisteluita, elämän tarinoita, 

kohtaamista.

Tällaiset päivät ovat antoisia keitaita!

~~~~~~~~~~~~~~~~

Lähden tästä happihypylle elikä pikkulenkille

ja sitä myötä kaarratetaan uuteen viikkoon.

Mukavaa viikkoa 

ja sopeutumista tähän kellonsiirtoon taas kerran!

-Kaisu-

Jk. Poikani hoksasi tuosta sivusta, että tämä oli minun 200.teksti tänne blogiin!

Retrolamppu, päiväpeite ja ovesta tehty sängynpääty

Vähitellen palaset ovat loksahdelleet paikoilleen mökin kamarissa.

Mökin peruja oleva seinälamppu on päässyt takaisin seinälle sängynpäätyyn.

Sängynpäätyhän uusittiin kesällä -siitä täällä -

ja lamppu on sitä myöten saanut uuden värin.
Jouduin sprayaamaan useampaan kertaan ja hioin välillä.
kun tuli valumia
-ja vieläkin jäi yksi, mutta olkoot! :)

Kun poikani näki tämän uudistamamme sängyn hän tykkäsi uudesta ulkomuodosta,

 mutta vähän 'moitti' tätä vanhaa, pitkään palvellutta sängynpeitettämme. <3

Sen jälkeen kuljinkin kirppiksillä sängynpeitteitä bongaten

ja löysin kuin löysinkin tämän pitsisen.

 Pikku hiljaa,

vähin erin

 ruusuiset ja vähemmän ruusuiset,

pitsiset ja rouheat,

uudet ja vanhat
esineet ja asiat löytävät paikkansa

ja huone valmistuu pala palalta...

Askel askeleelta.

Hiljaa hyvä tulee. :)

Näissä vaaleanpunaisissa ja ruusuisissa tunnelmissa tänään, 

kun ulkona sataa ja on sumuista.
Syysloman iloa ja voimaantummista kaikille lomalaisille!

-Kaisu-

Arjen juhlaa lasten ja lastenlasten kanssa

Teimme  pidennetyn viikonlopun lomasen tyttären perheen luokse.

Se olikin ihana katkaisu arjen kiireelle ja puurtamiselle.

Aikaa yhdessä ololle ja yhdessä tekemiselle.

Kun ajelimme torstaina Keski-Suomeen päin, 

minua hymyilytti eskarilaisen viikontakainen puhelu.

Siinä soittaessaan hän tomerasti kysyi,

oletteko tosiaankin tulossa meille syyslomalla.

Ja matkalla hän soitti ja totesi, että on tosi ihanaa kun tulette. <3

Oli ihana matkata, kun tiesi olevansa kaivattu, odotettu matkalainen.

Heinäkuusta on kulunut liian monta ikävän hetkeä.

Perjantaina tyttäremme  kävi pikku pätkän töissä ja me saimme olla "kotimiehinä".

Se olikin oikein mukavaa hommaa.

Sää oli mitä kaunein.

Syysaurinko paistoi ja siellä oli vielä puissa lehdet kauniissa ruskan väreissä.

Asuinalueella on luonnonpuistoja, lampia ja aivan ihana toimintapuisto.

Puistoon me arvatenkin suuntasimme askeleemme 

kolmen oman nuorimmaisemme ja kolmen lapsenlapsemme kanssa.

Miten taitavia kiipeilijöitä ja hyppijöitä lapset olivatkaan parkourkivillä. 

Enot ja täti liikuttivat pieniä oikein olan takaa ja aika tuntui kuluvan kuin siivellä.
Lapset keräsivät vaahteran lehtiä kasaan ja tekivät innoissaan lehtisadetta.
Meillä ei ollut kiirettä ruoanlaittoonkaan;
vävy oli jo illalla keittänyt keiton valmiiksi. :)

Meidän tehtävänä oli vain nauttia tästä kaikesta;

lapsista ja heidän ihanista touhuistaan,

tästä hetkestä, isovanhemmuudesta.

Ulkoilun jälkeen kävimme toki myös kirppiksilläkin.

Lauantaina teimme vähän shoppailuja ja iltapäivällä kävimme Aalto Alvarissa uimassa.

Mukava paikka, jossa energia kului ja lapset nauttivat sydämiensä kyllyydestä.

Sunnuntaiaamun lounaalta sitten lähdimmekin jo kotimatkalle.

Pienet jäivät itkemään

ja itselläkin vedet kiersivät silmissä.

Yhdessäolon hetkillä on siivet ja eronhetkillä kainalosauvat!

Yritin muistaa myös sen, että

ilman lähdön kipua ei ole jälleennäkemisen riemua. <3

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Yhdessäoloon kuului monenlaisia tunteita,

monenlaisia rooleja.

Äitinä ja isänä on ihana katsoa nuorten talostelua.

Pikkuperheen onnea ja iloa tästä hetkestä, toisistaan.

Sitä mitä oma lapsi on ottanut mukaansa tapoina ja tottumuksina täältä kodin arjesta

ja sitä minkä he ovat yhdessä toisin tehneet.

Mummuna ja pappana sitten ihana isovanhemmuuden rooli.

Ja se, että on meillä on elinikäinen äiti / isä lapsi -suhde,

olemme nyt lastemme kanssa myös vertaistukena toisillemme vanhempina ja 

vielä omalla tavallaan ystäviäkin, 

jossa kohtaa nämä kaikki elämänvaiheiden tuomat peilauspinnat! 

<3

 Totesimme papan kanssa jälleen, että olemme  

lapsiamme varten heidän elämänsä eri vaiheissa. 

Nyt saamme huolettomammin
 kulkea heidän rinnallaan ja tukea. 

Saamme välittää heistä ja heidän lapsistaan,

rakastaa ilman kasvatusvastuuta.

Tämmöistä arjen juhlaa
ja elämän tähtihetkeä saimme kokea!

~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ihanaa alkavaa viikkoa Sinulle!

-Kaisu-

Parittomat sukat pareiksi

Tänään sain jonkinlaisen ylimääräisen virtapiikin.

Otin meidän parittomat sukat käsittelyyn! :)

Ehkä siskoni laittama kuva oli osaltaan vinkkinä ja linkkinä tähän hommaan...

Minulla on tuollainen lapsuuden muistojen kori.

Isäni on ostanut aikoinaan sen minulle Oulun torilta. 

Käytän tätä aarretta tärkeään vaatehuollon tehtävään

eli nakkaan sinne pyykistä tulleet parittomat sukat. <3

Tänään vuorossa oli kesäajan sukat!

Ja niitä oli siinä melkoinen joukko.

Ja tästä puuttuvat täysin nuorten käyttämät nilkkasukat, joihin en kajoa!

Ne ovat omassa laatikossaan! :)

Monille löytyi heti kättelyssä pari.

Raidat, kuviot ja selkeä väri auttoi tässä "etsi sukalle pari" -leikissä.

Yleensä otan tähän lapset mukaan, 

mutta tänään he eivät ehtineet tähän minun vauhtiini mukaan.

Toisaalta minusta oli ihana tehdä tänään tätä hommaa itsekseni.

Homma eteni kivasti.

Hain vaatehuoneesta vielä pussin, johon olin laittanut keväälliset parittomat.

Sieltäkin löytyi hyvä joukko pareja näille levällään oleville sukille.

Monenkertainen kirjanpito, mutta hyväksi havaittu.

Joskus kun on löytynyt kausivaatteen tarrasta 

tai pussilakanan sisästä aivan hyvä hukkateillä ollut sukka! 

Loput siitä vaatehuoneen pussista nakkasin menemään.

Jos ei tähän mennessä pari ollut tullut pyykistä ulos niin tuskinpa tulee enää.

Mutta sitten nuo rasittavat mustat sukat,

Niitä jäi melkoinen keko.

Otan ne toisena päivänä ohjelmaan.

Laitan otsalampun (!), jotta näen selvästi 

onko resori yksin-vai kaksinkertainen, 

onko se lyhyt vai pitkä, 

onko resorin sisäpuolella kenties parien etsimistä helpottava kokomerkintä! :)

Oikeasti minä en kestä noita yksivärisiä mustia sukkia!

Jälleen kerran aion tehdä kaikkeni, jotta en osta niitä riesaksi.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Minulla on sukille oma pyykkikori ja yritän ne pestä satsina.

Niitä nipsuja olen ajatellut, 

mutta niitäkin pitäisi olla kasapäin 

ja hoituisiko parilleen pysyminen sittenkään...

Miten teillä tämä homma hoituu?

Kaiken kaikkiaan on hyvä fiilis.

Löytyi mummun pikkuisenkin sukka. <3

Tienasin melkoisen määrän euroja, 

kun sain kymmeniä sukkapareja käyttöön tällä vaivalla.

Ilo se on pienikin ilo!

~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kohta alkaa Toimiva perhe ja lapsi -koulutus. 

Se on hieno työmenetelmä, jota meidän kaupungissamme käytetään.

Näissä tunnelmissa iltaa kohden!

-Kaisu-

Syksyn lumoissa

Kuulakas lauantaipäivä Tauvonpaikassa.

Todellinen ulkoilu- ja hyötyliikuntapäivä.

Kahdelleen laittelimme mökin ja pihapiirin ns, talviteloille.

Nurmikon leikkuu,

roskien polttaminen,

puutarhakalusteiden varastointi.

Paljon puuhaa, joka oli vain jäänyt liian myöhäiseen. :)

Syksyn etenemisen ja kylmien päivien saldo näkyi uima-altaassa, 

jossa oli nelisenttinen jää!

Siinä työntouhussa ja askareitten lomassa oli ihana nauttia

 hyvien hetkien muistoista,

 syksyn kauneudesta, 

tyynestä päivästä,

auringosta.

Minusta Humalan kukat olivat kauniita,

ihanan värisiä.

Laitoin keväällä Humalan kiipeilemääm aitan viereen vanhaa hetekaa vasten.

Ja seivästikkaita pitkin kasvanut olikin oikea kukkaispöheikkö! ;)  

Iltakuuden aikaan auringonvalo sai tienoon näyttämään erityisen kauniilta.

Kesällä on tullut kuvattua täällä enemmän,

mutta nyt tuli otettua kuvia mökin syysasustakin. :)
Ja ihanista ruskakasveista.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pimeyden jo hiipiessä pihapiiriin

viivähdin tovin ruusupuskan juurella.

Ajatus kulki kevään paljaista piikkisistä oksista

kesäisiin pieniin vaaleanpunaisiin ruusunkukkiin,
niiden tuoksuun,

mehiläisten kirmailuun,

sormien kohmetessa tähän syksyiseen hetkeen,

ruusunmarjojen punaan, seisahtaneeseen hetkeen.

Päivän valo kulki pois,

pimeys sulki kaiken kauniin alle,

Näin silmissäni lumihiutaleiden tanssin ruusupensaan ylle.

Lumi peittää kohta nämä..

Kuinka lohdullista, toiveikasta, rikasta!

<3 <3

Tein  kiulukoista kaksi sydäntä;

meille kahdelle,

tälle paikalle ja täällä vietetyille hetkille

sekä pojalleni ja hänen vaimolleen, jotka ajelivat mökille yöksi.

Pimeys saarsi mökin.

tähtitaivas tuikki yllämme!

Kynttilät ja valot loivat tunnelmaa päivän kruunaukseksi meille.

Tienviitaksi, tervetulotoivotukseksi rakkaille kulkijoille.

Valo ja pimeys,

kevät ja syksy,

tehty ja tekemätön,

mennyt ja tuleva.

Nämä elementit olivat vahvasti läsnä.

Koimme niitä tänään

-yksin ja yhdessä.

Ja mieleeni nousivat  Eino Leinon runon säkeet:

Mitä ne miettivät pienet linnut
metsässä syksyisessä,
kun pilvet riippuu ja mätäs on märkä
ja kuuset on kyynelessä?

Sitä ne miettivät pienet linnut:
”Pois meni kevät ja kesä,
mennee syksy ja mennee talvi,
tullee päivä ja pesä.”

Ja sitä ne laulavat pienet linnut:
”Syksy kun rinnan riittää,
jää elon pieniä iloja paljon,
joista voi Luojaa kiittää.”

Vielä ne virkkavat pienet linnut:
”Kellä on sydämensuru,
hänelle laulu on lahja kallis
kuin joka onnen muru.”

Astelin metsässä syksyisessä,
pikkulintuja kuulin,
tunsin ma rintani riemahtavan,
jonka jo kuolleen luulin.

– Eino Leino-

Mieleenpainuvia syksyn hetkiä Sinullekin!

-Kaisu-