Lapsuusmuistojen äärellä

Kerroin teille jo vierailusta äitini luokse.

Sillä kerralla  kävin myös kotini naapurin pihapiirissä.

Se piha on muistojen, 

lapsuuteni vierailujen ja veden hakemisen  

sekä kesäisten uintireissujen paikka. 

Siinä pihassa kertovat omaa tarinaansa portaat, seinät ja  pumppukaivo.

Muistoja kielivät osaltaan myös maaston muodot ja järven selkä. <3

Viime syyskesällä tapasin talon lomalaisia tässä pihassa ja sain luvan käydä hakemassa vanhan ruusun juurta. Siinä talon nurkalla, ruusun äärellä  muistelin viime syksyistä hetkeä, jolloin tapasin minua yli neljänkymmentäviisi vuotta sitten hoitaneen kotiapulaisemme, jonka mummula tämä heidän nykyinen kesäpaikka on. Sain silloin käydä tämän vanhan tutun talon sisällä.

Tästä lapsuuden kodin naapurin pihapiiristä on jäljellä harmaantuneet, ajan työstämät puitteet, mutta seinät pitävät sisällään monia lämpimiä muistoja. Tässä talossa olen pienen tytön silmillä katsellut ympärilleni ja  mökin sisälle päästyäni monenlaiset lapsensilmäiset muistot ja tuokiokuvat heräsivät eloon. Ne saivat uusia mittasuhteita, uudenlaista ymmärrystä ja näkemystä. Pienen talon sisällä koin lämpimiä ailahduksia menneiden aikojen naapuriavusta, pyyteettömästä välittämisestä ja vieraanvaraisuudesta. Siellä on ollut aikuisilla aikaa kuunnella ja jututtaa pientä tyttöä.

Eniten huomasin kaipaavani sellaista nukenpäätä, joka oli ns. sivukaisen tai ruokakomeron ylähyllyllä. Se on jäänyt minun mieleeni lähtemättömästi. Liekö syynä ollut se erikoinen paikka missä tämä nuken pää oli vai sekö, että se oli siellä hyllyllä ilman vartaloa. Sain kuulla, että tästä päästä on tehty nukke ja se on nykyään Karjaalla. Sainkin myöhemmin  kuvan ko. nukesta ja tältä osin pienen lapsen huoli ja minun tärkeä muisto on tullut onnelliseen päätökseen. <3

 

Tästä pumppukaivosta kaivosta haettiin juomavesi kotiini 1970 -luvun alkuun saakka. Veden hakeminen oli päivittäin toistuva askare, jonka tekeminen onnistui minultakin. Pienten työtehtävien kautta vanhempani vastuuttivat kodin askareisiin ja olihan se veden hakeminen -niin kuin maidonkin hakeminen toisesta naapurista -aina yhdenlainen seikkailu.:)

Täällä naapurin  rannassa, kotijärven rannalla tulee mieleeni monia tuokiokuvia. Talvella kävimme täällä äitini kanssa viruttelemassa pyykkejä avannossa. Se kuulostaa kylmältä touhulta ja sitä se olikin!  Vaneripulkassa kuljetimme pyykkisaavia pitki rantapolkua  ja monesti se saavi kaatuikin, kun minä pikkuapulainen en saanut sitä pystyssä pidettyä!

Tässä laiturilla seistessäni ajatuksissani hiihdin pitkin jäistä, lumista järvenselkää tuonne kauempana näkyvään pieneen saareen, jossa laskin mäkeä - nykysilmin katsottuna mäen nyppylältä. Hyvä oli hiihtäjän silloin hiihdellä. Eväät maistuivat ja  järven selällä oli väljyyttä ja vapautta. Itsekseen hiihteleminen ei ollut ikävää, kun mukana oli mielikuvitus.

Kesällä hilppasin monta kertaa itsekseni tänne  rantaan uimaan. Rentukoita kasvoi veneväylässä. Aika on kullannut muistot; vesi oli arvatenkin lämmintä kuin linnunmaito ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. :)

Rantatörmällä muistan ja näen ns. sieluni silmin vanhan mustuneen saunan.  Ruostunut pata muistuttaa naapurin pyykkipäivästä; rannan tuntumassa naiset lämmittivät vettä padassa ja pesivät pyykkejä. Ne päivät näyttivät lapsen silmissä mukavilta kesähetkiltä, jolloin suvun naiset olivat koolla. Nyt kun mietin, niin on sekin työstä käynyt; kesähelteessä kuuman muuripadan äärellä pyykkejä pestä.

Aikaa on kulkenut tämän veneen ohitse. 

Aika on sekä patinoinut että kullannut lapsuuden leikin ja elämän sijoja. 

Muisteleminen on kuitenkin terveellistä ja terapeuttista. 

Se antaa uutta ymmärrystä eletylle ja koetulle. Näistä muisteloista saa peilauspintaa 

tämän päivän elämälle ja lastenkin kasvuympäristölle.

Tämä ovi kätkee minun lapsuuteni muistoja. 

Se kätkee ne pienen harmaan mökin sisälle 

ja minä kätken ne oman mieleni sopukoihin ja sydämeeni.

Toivon mukaan hakemani ruusu lähtee kasvamaan täällä meidän kodin pihapiirissä.

Se olisi niin ihana muiston säie sinne lapsuuden huolettomiin, kultaisiin päiviin.

Kaisu