Elin tänä aamuna todeksi suvivirren sanat
"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen,
kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen..."
Kun aamukankeat jäseneni eivät suopuneet juoksuun,
minä kuljin pitkin ojanpenkkoja
ihastellen, ihmetellen luonnonkukkien kauneutta ja herkkyyttä.
Kuljin katse maahan luotuna ja kännykkääni taltioin aamun kukkijat.
Pikkuisen hailakoita näistä kuvista tuli, mutta näette ainakin kukkien moninaisuuden. :)
Mesimarjan kukat liitin ajatuksissani iltapäivän kastejuhlaan,
pienen tyttövauvan juhlaan.
Rentukoiden syvä keltainen olkoon päivänpaiste hänen elämänsä päiviin.
Kullakin kukalla on oma aikansa ja paikkansa kesän kiertokulussa.
Osa voikukista oli jo hahtuvavaiheeseen siirtymässä;
niiden osalta tämä kesä on ohi...
Luonnon kukkaset kukoistavat hetken, lakastuvat.
Jäävät muistoksi niiden mieleen, jotka ne ehtivät nähdä.
Onnekseni sain tämän aamun oman hetken ja nämä hitaat jalat tänä aamuna. :)
Tulikin mieleen, että nyt on "elävän kasvikuvaston" aika.
Nyt pitäisi viedä lapset metsiin ja ojanvarsiin katsomaan "livenä" näitä tuttuja kukkijoita
ja kertoa siellä niiden ja niihin liittviä tarinoita.
Ihanaa sunnuntaita!
Kukkaisajatuksia ja nautinnollisia hetkiä luonnon helmassa!
-Kaisu-
Minäkin palasin juuri lenkiltä perheeni kanssa. Rentukka kukki täälläkin niin aurinkoisesti. Meillä oli tällä kertaa kerrattavana lintujen äänet. Rastaiden, peippojen ja joutsenten lisäksi kuului taivaanvuohi, ruisrääkkä ja kuovi. Niin kesäiset äänet.
VastaaPoistaKesäiset retket täynnä elämyksiä,ja riemua "kesän pesän" löytymisestä -välillä yksin, kaksin, perheellä. Kevät on vaihtunut kesäksi , havaintojen tekeminen on siirtynyt leskenlehdestä, västäräkistä puna-ailakkiin, niittyleinikkiin ja joutseniin... Kesän tulee tuttua rataansa, tuttujen virstanpylväiden mukaan! On se mukavaa!
PoistaOn se ihanaa. Kesäinen luonto. <3
Ajelin eilen pitkän matkan n. 600 km. Kylläpä lähempänä merta oli niin kesä. Minäkin kävin lenkillä vaunun kanssa ja kopassa nukkui pieni. Näin joutsenia ja kuvittelin, että karhu vois tulla tuosta metsästä;). Ei tullut. Herkkiä kuvia sinulla! Tykkään. T. Pirta
VastaaPoistaOi että, Pirta. Kuljimmeko samoilla rannoilla, samojen kesäisten tunnelmien alla. :)
PoistaKiva jos tykkäät näistä kukkakuvistani. Vaatimattomia otoksia kännykälläni, mutta se kokemus -sunnuntaiaamun juhlahetki ojanpintareilla ja metsien reunassa- onkin tässä se olennaisin mitä haluan viestittää. <3
<3 . Viestisi elämästä rohkaisevat, kuljettavat minua tutulla polulla. Kaikki on lahjaa. Tämä sinun blogisikin. Kiitos! T. Pirta
PoistaKiitos sanoistasi. <3
PoistaKirjoittamallakin voi siis kulkea jonkun rinnalla kappaleen matkaa. Hieno tunne, joka kannustaa jatkamaan tätä riimustelua! <3
Hitaasti kulkien näkee enemmän. Kaunista olet nähnytkin.
VastaaPoistaNiinpä. :)
PoistaKatsomalla ympärilleen kiirehtimättä voi nähdä pieniä, kauniita ihmeitä. Ja jotensakin sydämellä näkee vielä enemmän. Kun on oikein latautunut tunnelmaan, tarttunut suorastaan hetkeen, näkee vielä erityisen herkästi, tuntee syvästi, kätkee syvälle -muistoksi tuleviin päiviin. Kukattomiin! :)
Oletpa nähnyt monenlaisia kukkia! Olisi tärkeä muistaa nimetä nuita lasten kanssa kulkiessa. Puna ailakki. Käenkaali. Metsätähti. . .Ovat juuri alku kesän kukkijoita joita ei sit enää näy
VastaaPoistaKaunista taidetta.
Juurikin näin. Monikanavainen oppiminen olisi juuri parasta. Nähdä, kuulla, tuntea, ehkäpä haistaakin! <3 Täällä päin Puna-ailakkia kutsutaan Taivaanportin avain -nimellä, Mielenkiintoisia juttuja tällaiset alueelliset nimitykset.
PoistaJa nuo marjojen kukinnat; miten merkityksellistä niillä ja niiden määrällä on syksyn marjasatoihin nähden. Toivotaan nyt suotuisia, tuulettomia päiviä ja öitä.:)