Kevään ensimmäinen kukkija

Niin pitkään olen katsellut kukkapenkkeihin ja pensaiden alusiin,

josko sieltä näkyisi jonkinlaista elämän merkkiä.

Muutamia narsissien piipoja,

parisenttisiä pieniä piikkejä on tullut nyt mullan läpi 

ja vuohenjuuri alkaa työntämään vihreitä lehtiään valoa kohti.

Marjapensaan juurella sen sijaan minua odotti iloinen yllätys;

erikoisen värinen krookus.

En ole koskaan sinne krookuksia istuttanut,

mutta vanha äitini meinasi, että liekö lintujen hyviä töitä.

Oli miten oli!

Tuo kaunis kukka on tämän kevään ensimmäinen väripisara pihassani

ja toinen kukkaislöytö leskenlehtien pienien aurinkojen jälkeen.

Arki on elämän parasta aikaa.

Arki on tänään juhlaa.

En kaipaa kultaa, en tähtien taikaa,

sanoja suuria tuhlaa.

Jokainen tuokio lahjaksi muuttuu

elämän päivässä, jossa,

annetaan anteeksi se mitä puuttuu, 

eletään sovinnossa.

Tuo Kaskisen runo sopii jotenkin tähän hetkeen,

tähän päivään, kevääseen.

Me kiirehdimme monesti asioiden edelle

ja kaikki kuitenkin tapahtuu lopulta 

parhaassa sekä oikeassa järjestyksessä ja aikataulussa.

Niin kuin tämä ihana krookuskin.

Se lopulta pääsi yllättämään minut! 

Jos ottaisimme elämän niin,

että se minkä on annettu

on annettu syystä

ehkä lahjaa olisivat nekin päivät

jotka eivät heti paljasta aarrettaan

jotka avautuvat vasta vähitellen

kiitollisen käsissä.

-Elina Salminen-

~~~~~~

Olen lueskellut viikonlopun aikana keväisiä ja  äiteihin liittyviä runoja ja ajatuksia.

Että jotkut osaavatkin sanoittaa ajatuksiaan niin kauniisti,

olennaisen kiteyttäen,

tunteella.

Äitienpäivän jälkeisissä ja kevään ilon tunnelmissa

tätä kirjoittelin.

Ihania toukokuisia päiviä Sinulle.

Joko sinun pihallasi näkyy kevään kukkijoita?

 

Ovi mökkikauteen on avattu

Kevät etenee pikku hiljaa ja säiden lämpeämistä odotellaan edelleen kovasti.

Yksi kevään etenemisen etappi itselleni on mökkikauden avaus,

jonka teimme eilen.

Talven aikana on tullut uusia lukijoita. Heille muutama sana blogini taustasta.

Blogini nimi, Tau(v)onpaikka  muotoutui kahdesta asiasta.

Tämä harrastus merkitsee minulle taukoa ja pysähtymistä

 tärkeiden asioiden muistiin merkitsemiseen.

Taustalla on myös meidän mökki, 

joka on meille tauon, touhuamisen ja voimautumisen paikka.

Blogini alkuvaiheissa kirjoitin blogin nimestä täällä, klik. 

Elikä nyt on se aika vuodesta, 

että näitä mökkipostauksia tulee vähän enemmän.  

Postauksia mökiltä löytyy tunnistesanalla "tauvonpaikka".

Avasin mökkikauden osaltani 

ulko-oven ja pihasaunan edustan haravoinnilla

 sekä eteisen siivoamisella. 

Siinä touhutessa oli mukava verestellä muistoja ja katsella menneisiin kesiin myös esineiden kautta.

Olen edelleen niin mielissäni tuosta farkuista virkkaamastani matosta, 

jonka tein muutama vuosi sitten.

Se on kuin taivaan sini tai meren laineiden välke. 

Se pysyy paikallaan ja liatkaan ei hevin näy. 

~~~~~~

Käsitöistä tekemien taulujen alla on ollut menneinä vuosina monenmoisia huonekaluja.

Nyt minun teki mieli saada siihen istuskelupaikka,

jossa voisin lueskella, tehdä käsitöitä 

tai vain olla ja katsella ruutuikkunoista pihalle.

Tämä nurkkaus tuntui hyvälle tulevaa kesää ajatellen,

joskin kävi mielessä, että tuleeko siitä helposti takkien laskupaikka.

Tuolin toimivuus jää nähtäväksi! 

Suuri osa eteisessä olevista monen sävyisistä ruskeista pulloista 

 löytyi aikanaan navetan takaisesta tunkiosta ja puojeista. 

En ole osannut luopua niistä näiden 29 mökkivuoden aikana. 

Pullot kuuluvat vahvasti tähän miljööseen ja ovat osa mökin historiaa. 

Pullot ja purnukat ovat koristeita, 

mutta myös käyttöesineitä.

Pidän niissä kukkia ja välillä niissä voi palaa kynttiöitä.

Eilen ihailin monta kertaa tätä kaunista tuvan ovea, 

joka on keskeinen osa mökin historiaa.  

Sitä on avattu lukemattomia kertoa sitten 1940-luvun.

Viime kesän alussa kävimme nitmittäin keskustelua tästä ovesta ja sen tulevaisuudesta. 

Hän olisi halunnut siihen energiataloudellisista syistä ehkäpä jopa uuden oven

ja minä arvatenkin halusin ehdottomasti säilyttää tämän vanhan, alkuperäisen.

Päädyimme kompromissiin.

Ovi maalattiin kesän lopulla ja 

Hän naputteli talvikautta varten oven sisäpuolelle

finnfoamista ja levystä tiiviin lämpöoven.

Osa eteisen kauneutta ja "vanhuutta" saatiin säilytettyä 

ja lämpötaloudellisuuskin hoitui! 

Tuvasta löytyi viime syksynä pihasiivouksen aikaan kieputtamani humalakranssi. 

Voimakas punasävy oli haalistunut, mutta jämäkkyys oli säilynyt.

Niin käy monesti muistoillekin, että aika kultaa tai häivyttää sävyjä.

Ripustin tuon menneen kesän muiston  uuden kesäkauden tervetulotoivotukseksi. 

~~~~~~~~

Vanha ja uusi,

mennyt ja tuleva tervehtivät täällä sulavasti toisiaan.

Täällä on tehty paljon ja paljon on vielä tekemättä

-ja jää tekemättä.

Tämän kevään ensimmäiset,  leppoisat vanhan pihasaunan löylyt maistuivat.

Pikkuhiljaa  mennään kesää kohti 

-tutusti ja toisaalta tunnustelen.

Västäräkki ei ollut vielä tullut pihapiiriin.

Sitä kaipailin, saatika sitten pääskysten lentoa,

kun istuin uudella "tähystyspaikallani" eteisen nurkassa.

Mukavia toukokuisia päiviä Sinulle!

Miltä sinun kevääsi tuntuu?

 

Kevättären viesti

Ens kevättären viestin toi 

tänne tyttö pienoinen,

tuo sinisilmä sievin 

ja sisko vuokkojen.

Toi sylin kukkakukkuran 

ja päivän riemun rikkahan.

Ja hangetkin jo häviää 

kuin koittais kevätsää.

Tämä vanha kevätlaulu sopii ihanasti kuvaamaan  viime päivien tunnelmaa. 

Lomamme toiseksi viimeisenä yönä ihana elämän uutinen saavutti meidät;

odotettu ja kaivattu pienokainen on syntynyt. 

Onneksi on kuvaviestit ja videopuhelut,

että pääsimme heti tutustumaan pieneen

ja jakamaan ilon nuoren perheen kanssa.

Tänään kukan siemeniä kylväessäni muistui mieleeni 

Elli Hentilän runon sanat:

Minussa kohisee kevät,

aukenevat silmut 

soittavat luomisen laulua.

Minuun piirretty pienten varpaiden kuvat 

kuin multaan,

auringon valaisemaan. 

~~~~~~

Otin jo esille Nalle-langasta neulomani villapeiton.

Toivottavasti piakkoin pääsemme katsomaan tätä pientä,

joskaan se ei ihan iltaseltaan onnistu.

Kolme sydäntä:

pienokainen, äiti ja isä

tai 

me kolme naista sukupolvien sydänten ketjussa.

❤❤❤

Minusta tuntuu, että "kynä tökkii tänään".

Yksi kirjoitus katosi jo bittiavaruuteen ja muutenkin sanat ovat hukassa.

Ehkä nyt ei olekaan sanoja kuvaamaan sitä mitä tunnen  mummuna. 

Olen sanaton tästä kaikesta.

Hänestä, joka on lahja. 

Hänestä, joka tuli ja täytti tyhjän sylin.

Kevääseen kurkkaamassa

Täytyy kyllä todeta, 

että kerrankin olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 

Alkuvuodesta varaamamme matka osui juuri 

parahiksi Suomen takatalven ajalle. 

Täällä olemme saaneet kokea kaipaamamme 

kevään tunnelmaa.

Vuosi sitten olimme Kreetalla samana ajankohtana. 

Tykästyimme.

Vuoden takainen päivitys, 

joka löytyy täältä, klik,

onkin hyvä pohjustus tähän postaukseen, 

sillä tunteet ja ajatukset

ovat kyllä samanmoiset tänäänkin! 

Kukat kukkii, 

päivä paistaa ja linnut laulavat. 

Olemme vuokranneet jo kolmena päivänä pyörät 

ja se on ollut kyllä mukava aktiviteetti tälle lomalle. 

Täällähän ei ole pyöräteitä 

ja yllättävän rohkeasti olemme painaneet menemään tuolla ’rantatielläkin’ autojen seassa. 

Olemme polkeneet myös kyliin ja 

niiden mukaville kyläteille,

jotka kiemurtelevat ylös ja alas.

Maasto on meille tasamaan tallaajille 

mielenkiintoinen ja välillä haastavakin.

 

Maanantaina kävimme katsomassa nähtävyyttä Botnical Park & Garden, josta on kerrottu kivasti tässä 

 Vagabonda -blogin päivityksessä, klik .

Se oli kyllä mieleenpainuva reissu 

etenkin menomatkan osalta.  

Matkaa kohteeseen oli 19 kilometriä. 

Seiskavaihteinen mummiska ja lomaileva mummu meinasivat totaalisesti hyytyä loppumatkalla 

reilut viisi kilometriä kestäneeseen nousuun 

 ja mutkaistakin mutkaisemmalle tielle. 

Loppu hyvin,

kaikki hyvin.

Pääsimme perille ja näimme tuon sananmukaisesti tuhkasta nousseen eli tuhkaan rakennetun 

puiston ja sen moninaiset kasvit. 

Puistossa kukki tuttuja huonekasvejamme, 

kuten  kliivia ja pelakuut, aivan pensaina. 

Juorut olivat levinneet valtoimenaan 

ja muratti kasvoi sekä pitkin puunrunkoja että maanpinnalla.

Siellä  oli myös monenlaisia kukkivia pensaita, 

kaktuksia, köynnöksiä ja monenlaisia puita

sekä myös pieni eläintarha.

Reitti polveili pitkin puutarhaa eri tasoissa. 

Opastetauluissa muistutettiin luonnossa liikkumisen tärkeydestä henkisen ja fyysisen terveyden näkökulmasta. 

Luonnolla  on meille paljon annettavaa,

mutta meidän kuuluu myös vaalia osaltamme luontoa. 

Tänään ajattelimme käydä Souda - nimisessä satamakaupungissa, mutta matkaan tuli 

muutoksia ja elämyksiä. 

Poliisi käännytti kaupunkiin suuntautuvan liikenteen tulipalon takia pois.

Tuuli oli kova, 

28 m sekunnissa.

Tuntui että pyörä lähtee alta. 

Päädyimme kurkkaamaan pienempää venerantaa. 

Suosiolla suuntasimme sitten sisämaahan 

ja 40 kilometrin matkan jälkeen hotellille 

huilaamaan.

Nyt illempana selvisi tuulen suunta ja seuraukset!

Sama maisema eilen 

ja 

tänään! 

Monenlaista myrskyä olemme yhdessä kokeneet,

mutta tämä tästä vielä puuttui;

hiekkamyrsky. 

Maisema on muuttunut ruskehtavaksi 

ja tuulen Afrikasta päin lennättämää 

hiekkaa on nyt jokapaikassa. 

******

Näihin keväisiin, 

vähän hiekkaisiinkin kuulumisiin tällä erää

tämä kännykällä värkätty postaus! 

Matka jatkuu. 

Alan elpymään,

sillä lomallakin tulee väsy!

 

 💌

Tiedoksi sinne, 

että pääskyset näyttävät olevan vielä täällä. 

Yritämme houkutella niitä ensi sunnuntaina 

mukaan lennolle.

Toisen roska on toisen aarre

Onneksi kaikki "roskat" eivät päädy kaatopaikalle,

vaan kiertyvät monien eri reittien kautta käyttöön. 

Toisen roska on toisen aarre, sanotaan. 

Ja se on totta! 

Niin kuin tämä elämää nähnyt Tripp trapp  Stokke-tuoli, 

jonka tyttäreni bongasi Facebookin roskalavalta.

Laadukas puutuoli, jolla on vielä paljon tehtävää ja tulevaisuutta.

Mieheni halusi ottaa tämän löydön projektikseen. 

Hän purki ensin tuolin  osiin ja 

rappasi lämpöpuhaltimen avulla 

valkolakan pois.

Puhdistuksen jälkeen hän hioi puuosat karkealla hiomapaperilla.

Tytär oli varannut valkean, mattapintaisen Helmi -maalin tuolin käsittelyyn,

mutta kun hän näki miten kaunis puu vanhan pinnan alta löytyikään, 

tuoli käsiteltiinkin Kiva -kalustelakalla.

Väritön, puolihimmeä lakka tuo pyökin puunsyyt upeasti esille;

 se tekee oikeutta tämän tuolin kauneulle.

Ennen lopullista lakkausta tuoli hiottiin vielä kertaalleen "hienolla" hiekkapaperilla.

Siinäpä tuoli kunnostettuna ja koottuna. 

Mukava muutos 

kuten ennen - jälkeen -kuvista näkyy.

Homma oli vaivansa väärti! 

Ompelin  tuon uuden, nahkaisen haarakappaleen. 

Muuten osallistuin tuolitalkoisiin vain ihastelemalla työn vaiheita ja lopputulosta sekä 

puun kauniita syitä.

~~~~~~

Tuoli oli huippu löytö, josta on iloa pikkupojalle pitkään.

Tämä tuolihan on suunniteltu muuntumaan lapsen kasvun rinnalla 

syöttötuolista työtuoliksi.

Onko sinulla kokemusta ko.tuolista?

~~~~~~

Josko tästä jäi kipinä muutamien huonekalujen kunnostamiseen/maalaamiseen 

täällä kotona ja mökillä.

Kohtahan näitä hommia voi tehdä tuolla ulkosallakin!

Jäädäänpä kuulolle! 

 

H niin kuin huhtikuu

 Kolme huhtikuista kuvaa 

Kristiinan nakkaamaan  haasteeseen ! 

Hyvää huomenta!

Aurinkoinen aamu. 

Lasinen joutsen ja pikkulintu heijastivat varjokuvansa seinälle.

 Kaunis hetki

- hyvän päivän toivotus.

Hiivaleipä. 

Lämpimäisen  tuoksu ja leivälle sulava voi.

Ne olivat siinä;

huhtikuinen herkkuhetki 

 ja hupeneva leipä. 

Herkkuvati

Pienellä vaivalla vadillinen silmäniloa 

ja pientä pureskeltavaa illanistujaisiin. 

••••••

Huhtikuun puoliväli saavutettu ja

kevät tuntuu ottaneen yliotteen talvesta!

Rohkenin nakata jo talvisia takkeja pesukoneeseen.

Kevätfiilis nousee melkoisella tatsilla!

Viikonlopun iloa ja mukavia tekemisiä Sinulle!

💛

Ruskea kuin metsäsieni ja pehmoinen kuin pupu

Meille on tullut kevät! 

Mittari näytti +13 astetta,

kun lähdin töistä.

Aurinko paistaa, lumikasat alenevat

hurjaa kyytiä ja vesi virtaa. 

Tämä kaikki tuntuu niin hyvältä.  

Ihmiset näyttävän olevan niin hyvillä mielin tästä odotetusta säästä

ja askeleet ovat keveitä.

Meidänkin pihassa näkyy 

isä ja pojat vuorotellen ’tekevän kesää’

 hakkaamalla jäätä, levittämällä lumikasoja

ja  tekemällä ’lirejä’, pieniä veden uomia. 

Se on jotenkin niin suloista, 

miten pieni sisäinen lapsi herää kevät kevään jälkeen

 ja samat touhut jatkuvat sukupolvelta toiselle.

Kevään lämpö sen saa aikaan! 

Nyt onkin oiva hetki laittaa talvisemmat kuvat jakoon.

Tämän ruskean, pörröisen paidan tein 

maaliskuiselle, kolme vuotiaalle synttärisankarille.

Neuloin paidan Nalle- langasta, sävy 068 ja Dropsin mohairlangasta.

Paidan ohjeena on aikaisemminkin käyttämäni 

Kotilieden ohje ja 4 vuotiaan koko.

Pikkutyttö oli aluksi vähän hämillään uudesta paidasta. 

Sain hänet sovittamaan sitä kertomalla tarinaa. 

Paita on ruskea kuin metsäsieni ja 

yhtä pehmoinen kuin pieni pupu.

Yhdessä katselimme nahkaista merkkiä. 

Lupasin ommella sen heti sovituksen jälkeen  kiinni paitaan .

Pupu oli taikasana. 

Paita pääsi heti käyttöön.

’Siitä tuli lempparipaita.

Välillä on nurinpäinkin päällä 

ja silti näyttää aivan nätiltä’,

luki saamassani viestissä!

🤎

Paidan luovutushetkellä panta oli vielä keskeneräinen,

mutta nyt se on jo käytössä keväisenä asusteena. 

~~~~~~~~~

Käsityöt ovat olleet nyt tauolla. 

Tänään keväinen sää  ja kevätilta houkuttelevat minua ulos. 

Taidanpa liittyä ’kesäntekijöiden kerhoon’ 

ja käyn kaivamassa yhden sadekaivon tuolta ojan pohjalta esiin.

Niinpä vain heräsi minunkin sisällä pieni, 

valosta ja veden lorkinnasta 

innostunut tyttö.

Kevät, 

valo ja ilo,

lämpö,

veden lorina,

lintujen lento sinisellä taivaalla.

Tänään on helppo hymyillä!💛

 

 

Millainen on hyvä blogi?

Blogin kirjoittaminen on ollut mieluinen harrastus kohta kymmenen vuotta

ja se tuntuu oikeastaan jo melkoiselta saavutukseltakin.

Kiitos tyttärilleni, jotka aikoinaan auttoivat alkuun ja kannustivat. 

Minusta on kiva kirjoitella tänne muistiin mukavia asioita ja tekemisiä 

sekä tunteita ja tunnelmia. 

On mukava jakaa omia vinkkejä ja ideoita yhteiseksi iloksi,  

kun saan niitä itselle toisilta blogien pitäjiltä.

Olen myös tutustunut tätä kautta moniin uusiin ihmisiin. 

Joidenkin kanssa on tavattu livenäkin eli

tämä harrastus on "poikinut" paljon. 

Ilokseni käynnit sivuillani ovat lisääntyneet mukavasti 

viime kuukausina. 

"Ihana blogi",

kirjoitti eilen kauniisti joku blogini lukija kommenttikenttään.

Olisi ollut kiva tietää tarkemmin, 

mitkä asiat ja seikat olivat noiden sanojen takana.

mitä hän kokee ihanaksi.

Sanat tuntuivat arvatenkin hyviltä,

mutta myös näin suomalaisittain hämmentäviltä.

Mukavan palautteen myötä heräsi ajatus, 

 mikä tekee blogista sellaisen, 

että sinne palataan yhä uudelleen.

Kommentista vaikuttuneena kävin lukaisemassa 

mm.  hyvän blogin ja blogitekstin periaatteita netistä.

Monia asioita tunnistin olevan kohdallaan blogissani, 

mutta monia asioita toki voisi tehdä toisin.

Kuvien ottamista voisin harjoitella muun muassa. 

Jotkut kirjoittelevat tekstejä ajan kanssa luonnostellen ja korjaillen, 

mutta minä elän hetkessä;

kirjoitan sen minkä kirjoitan 

ja laitan jakoon.

Kirjoitan arjesta ja juhlasta sekä arjen juhlasta.

Asioista, jotka tuovat iloa elämääni.

Tavallisesta elämästä omalla tyylilläni. 

Työelämässä arviointi ja seuranta sekä kehittäminen ovat päivän sanoja.

Niitä voinee kohtuudessa soveltaa myös harrastukseen,

 että se versoisi ja pysyisi elinvoimaisena kuin tuo kuvan viirivehka. 

Mikä sinua kiinnostaa blogissani, mistä aiheista sinä tykkäät?

Mikä vaatisi kehittämistä tai ehkä muuttamistakin?

Mikä ärsyttää?

Mitkä aiheet kiinnostavat, 

mitkä eivät.

Saa kysyäkin jotakin,

mutta pidätän oikeuden olla myös vastaamatta, jos koen niin.

~~~~~

Tällainen ajatusten virta tänä sunnuntaina,

kun lunta tulee "kuin aisaa" ja sitä on luvassa koko päiväksi.

Puhdas valkoinen piha on toki kauniimpi kuin likainen lumi.

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin! ;) 

Jään kuulolle, josko saan vastauspostia! <3

Kaisu

Lomaviikon puuhia

Olemme viettäneet lomaviikkomme 

tässä kotosalla yhdessä 

ja tehneet tavallisia arkisia asioita 

sekä käyneet likkumassa päivittäin.

Kovin on ollut kylmää ja tuulista.

Kevät etenee hitaasti, mutta varmasti.

En meinannut ehtiä joutsenpariskunnan lentotahtiin mukaan kännykkäni kanssa. 

Naureskelimme kuvalle, että ehkä ei paras luontokuva,

mutta se oli niin siitä hetkestä ja tunnelmasta.

Me kaksin ja ne kaksin siinä huikaisevan sinisen taivaan alla. 

Tänään alkanut kirppispöytä on ohjannut minua kiitettävästi

kaapeille ja laatikoille sekä vaatehuoneeseen.

Kirpputoripaikan varaaminen on minulle hyvä motivaattori 

tavaroiden järjestelemiseen ja "saa jäädä-lähtee kiertoon"-lajitteluun. 

Melkoinen kasa tavaraa kertyikin koreihin,

jotka äsken vein myyntipöytään.

Nyt sopii siltä osin huokasta.

~~~~

 "Inventoinnin" ohessa olen tehnyt myös pienimuotoisia vaatteiden korjailuja.

Korjasin mm. mieheni nahkahanskat.

Hän huokaisi kerrattain pihalta tullessaan,

että voiko näille tehdä mitään.

Mieluisat, kädenmyötäiset nahkahanskat olivat 

tarttuneet johonkin ja revenneet auttamattoman näköisesti. 

Ne mieluiset ja lämpöiset!

Ensinäkemällä ajattelin, ettei niistä taida enää saada hanskoja,

mutta lupasin palata asiaan. 

Mitäpä sitä ei tekisi tai ainakin yrittäisi!

Päätin yllättää.

Korjausnahkapala oli vähän sinertävän musta, 

mutta paremman puutteessa tyydyin siihen.

Hanskasta tuli ihan käyttökelpoinen.

Olemme molemmat tyytyväisiä lopputulemaan.

Miehen kaapista löytyi kahdet kulahtaneet, mutta ehjät puuvillahousut.

Pitkästä aikaa tartuin tekstiiliväriin.

En muistanutkaan miten kätevää pyykkikoneessa värjääminen onkaan.

Nykyään ei tarvitse lisätä suolaa erikseen,

vaan pelkkä väriaine riittää.

Ja väriaine ei tartu muuten koneeseen!

Näistä tuli vielä hyvät käyttöhousut.

Värjääminen kannattaakin muistaa yhdenlaisena vaatteiden "korjauksena". 

Sillä voi antaa vaatteelle uuden värin myötä lisää käyttöaikaa. 

Rairuoho ja helmihyasintti ovat antaneet lomaviikon aikana kaikensa.

Liikuttava oikeastaan tuo terhakkuutensa 

menettänyt pääsiäiskukka.

Nakkaan sen ruukkuineen  allaskaappiin talteen. 

 Istutan sipulit sitten kesällä ulos. 

Siellä ne saavat  kukkia uudelleen tulevina keväinä.

Lomaterveisin,

Kaisu