Meni perjantai, lauantai,
tuli sunnuntaiaamu ja -iltakin.
Postaus oli tekemättä ja mielessä kysymys;
mistä sen tekisinkään.
Ihmettelen ajan kiivasta kulkua.
Tuntuu, että aina on aamu ja ilta.
Niiden välillä en tunnu ehtivän mitään, minnekään.
Tai toki ehdin tuttuihin arjen kuvioihin,
mutta onko niistä enää jaettavaa tänne blogiin.
Onko kuvakulmat ja teemat jo tuttuja lukijoilleni,
toistavat itseään?
Kriittisyyden peikko on siis istunut jarruksi olkapäälleni
ja kuiskuttelee sieltä.
Toki syksyssäni on suomalaisista lauluistakin tuttu kaihon tunne
ja alkamisen vaiva on suurin este monille puuhille.
Pyöräilin meren rantaan.
Oli ollut monella tapaa rankka päivä ja herkkyys pinnassa.
Tuuli kuivasi silmiin kihonneet kyyneleet
ja avasi esteetöntä näkymää kauas, kauas.
Tuolla rannalla tuntui hyvälle hengitellä hitaasti,
peilailla tunteita mereen
ja lopulta antaa ajatusten lentää tuulen mukana.
Ei tämä rantakaan aina samalta näytä!
Välillä vesi pakenee rannasta ja välillä se hakkaa rantakiviä.
Meri välkehtii auringossa ja väräjää tuulessa,
maisema peittyy yönpimeään,
kuohuu vaahtopäinä ja välillä makaa peilityynenä.
Onko ihme, jos ihmismieli on omassa rannassaan
välillä aivan hukassa ja ajatukset ulapalla?
Tuntuuko vuodenaikojen vaihtelu sinun vireystilassa ja tekemisen määrässä?
Onko muilla kirjoittajilla ollut vastaavia "kriisejä" teemojen suhteen?
~~~~~~
Syyskuun sunnuntain haaste lukijoilleni:
nakatkaa kommenttikenttään aiheita,
joista haluaisitte minun kirjoittavan syksyn aikana.
Toki pidätän oikeuden itselleni valita niistä ne,
joista "kynä luistaa".
~~~~~~
Mukavaa alkavaa viikkoa ja kohta alkavaa lokakuuta!
💞
Kyllä on kaunista ja olet ottanut upeita kuvia.
VastaaPoistaTänne blogiinhan voi kirjoittaa silloin kun siltä tuntuu. Minä pidän blogiani myös "muistikirjana" jonne tallennan hyväksi havaitut reseptini. Aiheet pysyvät paljolti samoina, mutta ei pidä miettiä liikaa.
Täällä on aina kivaa piipahtaa kurkistamassa.
Kiitos ajatuksistasi! <3
PoistaTämä on tosiaan avoin päiväkirja, minunnäköinen ja saakin olla, mutta välillä kriittisyys vain lyö kiilaa. Kiva, kun rohkaisit ja vahvistit tuota "silloin kun tuntuu" -kirjoittamisen puolta.
💕
VastaaPoistaAjatuskin lämmittää! <3
Poista"Alkamisen vaiva on suurin este monille puuhille" on kyllä erittäin hyvin sanottu.
VastaaPoistaJos yhtään lohduttaa, niin hyvin samanmoisia mietteitä blogiin kirjoittamisesta on itsellänikin, mutta aikalailla pidempi on meikäläisen aikajänne :). Huhtikuusta elokuuhun on täyttä tyhjää ja elokuisestakin on kohta ihan huomaamatta kulunut kohta pari kuukautta, kun aika alkoikin yhtäkkiä ekan työviikon jälkeen lentää ja tuntuu, että koko ajan on perjantai (ja viikonloput menee vielä muissa puuhissa kuin blogi(e)n parissa).
Listaan tähän muutaman omien korvieni välissä olevan esteen tai ainakin kynnyksen kirjoittamisen aloittamiselle:
- jos ajatus ei valu heti päästä ulos suoraan "paperille", vaan takkuaa, laitan koneen kannet kiinni ja totean, että tästä ei nyt tullut mitään (on niin nähty, että luonnoksiin keskeneräisenä jäävät eivät koskaan päädy valmiiksi tekstiksi asti, enkä myöskään halua tehdä vapaaehtoisesta harrastuksesta suunnitelmallista)
- tekstiä kyllä syntyisi ex tempore, mutta haluamiani tekstiä tukevia kuvia ei ole, enkä jaksa, viitsi tai edes voi lähteä kuvailemaan (on vähän sama juttu kuin joku yllättävä uuden reseptin kokeiluinspis, joka menee pilalle sillä, että pitää ensin lähteä kauppaan)
- haluaisin postata tapahtumista suht tuoreeltaan, koska tuntuu, että jos en sitä tee, aihe ikäänkuin vanhenee (siksi jää mm. koko kesä aina välistä, kun kesällä tapahtuu niin paljon, etten ehdi/viitsi/edes halua käyttää kallista kesäaikaa asioiden tallentamiseen ja syksyllä on muka liian myöhäistä..)
Nämä nyt tuli ensimmäisen mieleen, kaikki ihan vaan itse itselle asetettuja kriteerejä ja sinällään hölmöjä, mutta minkäs teet. Ja mitä harvemmin sitä saa syystä tai toisesta aikaiseksi kirjoittaa, sitä pitemmiksi teksti venyy ja joskus käy niin, että itsekin jo hyydyn matkalla, kun en osaa lopettaa ajoissa :). Aina ajattelen, että kirjoitan ihan vaan lyhyesti, mutta kun ei onnistu, niin ei onnistu. Mutta siitä(kin) tämä blogistania on kiva, että tänne on mukava palata aina silloin kun siltä tuntuu ja jos ei tunnu, niin on helppo myös pysyä pois.
Oma toiveeni tekstien suhteen on se, että kirjoittaisit ihan siitä, mikä milloinkin on mielen päällä ja tuntuu luontevalta, ei väliä aiheella.
Ihana Annukka <3 Kiitos kun jaksoit näin perusteellisesti ja pitkästi paneutua tähän aiheeseen ja jaoit omia tuntojasi.
PoistaSe on just noin, että pakolla tekstistä ei tule mitään ja luonnokset ovat luonnoksia ja niiksi tahtovat jäädäkin!
"Tartu hetkeen". Silloin on paras fiilis, asia ontuorein, helpoin, jaettavin. Se on niin tunteessa, sormien päissä ja tulee ulos sanoina, sanakäänteinä. Siitä minä tykkään, että saan jakaa iloni ja kirjata muistoksi tänne. Tai toki surunkin, mutta enemmän tykkään olla valopuolella, kun se voimauttaa itseäkin.
Aikataulut ovat toki tässä puuhassa itseasettuja, mutta tykkään jonkinlaisesta tahdista, järjestyksestä. Siitä, että lukijat tietävät suunnilleen milloin täällä on jotakin uutta luettavaa. Ja kun kirjoittaminen hidastuu, ehkä kynnys nousee vielä enemmän -ja saattaako loppua kokonaankin. Mene ja tiedä sitä.
Tosi mukava oli lukea tämä sinun kooste. Monessa ollaan samoissa ajatuksissa ja kirjoittaminen on kuitenkin loppupeleissä mukavaa. Pohdinnan paikat hyviä!
Käsityöaiheet kiinnostaa aina!
VastaaPoistaT. Marsa
Tämä on varmain monen suosikkiaihe ja kiinnostuksen kohde. <3
PoistaEhkäpä vielä saan jonkun käsityön postaukseen.
Kiitos Marsa! <3
Miten selvisit ruuhkavuosista? Mikä auttoi jaksamaan? Missä tapasit puolisosi? Miltä tuntuu olla isoäiti? Puutarhajutut. Sisustus. Kirppisaarteet. Leivontavinkit ja ruuanlaitto vinkit. Tässäpä aiheita joista visit kirjoittaa. Kaikki tulee luettua 😀
VastaaPoistaHyviä aiheita - just näistä voisit minunkin puolestani kirjoittaa. :)
PoistaAivan ihania aiheita kaikki. <3 Ja tuo, että "kaikki tulee luettua". Tuntuu niin käsittämättömälle tämän sometarjonnan äärellä, että tänne Tau(v)onpaikkaankin riittää lukijoita. Sanaton tästä! <3
PoistaOnkohan liian henkilökohtainen aihe kertoa poikasi kuolemasta ja surutyöstä?
VastaaPoistaSurutyö voisi olla pyhäinpäivän aikaan sopiva aihe! Olen kirjoittanutkin lapsemme kuolemasta ja ikävästä aika-ajoin tänne, sillä sehän on osaa äitiyttäni ja elämääni hamaan loppuun. Harmi, että en ole niihin postauksiin hoksannut laittaa tunnistesanaa, mutta huhtikuu ja elokuu sekä pyhäinpäivä ovat olleet itselle herkistäviä aikoja aiheen tiimoilta.
PoistaEthän lopeta kirjoittamista, jonka taidon osaat. Arjen touhut on kiinnostavia. Kotiseutusi mähtävyydet ja sellaiset paikat, joita ei matkaoppaista löydy, kiinnostaa aina. Myös tekemisvinkit eri ikäisten lastenlasten kanssa.
VastaaPoistaTavallinen arki on yllättäen parasta jaettavaa. Laitan nämä toiset aiheetkin korvan taakse, varteenotettavia kaikki! <3
PoistaMinua myös kiinnostaa käsityö, ruoka, leivonta ym ihan tavalliset asiat, välillä oikein odotan sinun tekstejä, ovat hyviä ja turha kriittisyys pois, seija
VastaaPoistaSeija <3 Kiitos kaunis! Jatkan kotoisalla linjalla!
PoistaKirjoitat aina niin kauniisti ja valmiisti - olipa aihe sitten mikä hyvänsä. Minä jouluihmisenä odotan, milloin teet ekan joulupostauksen. Etsipä vaikka lastesi vanhoja jouluaskarteluja tms, joista nousee ihania joulumuistoja. Tai löytyykö joku jouluaskartelus, jonka pikku-Kaisu on tehnyt omin pienin kätösin? :)
VastaaPoistaPikku Akka <3 sinäpä hoksasitkin oivan, kohta lähestyvän aihepiirin. Joulumuistoja löytyy, sillä minähän olen jemmaaja. Ihan alkaa jo jouluttamaan!
Poista