Kasvutilaa Hortensialle

Sain lapsuuden Ystävältäni kukkalähetyksen,

 kauniin Hortesian.

Hoivasin sitä, annoin lannoitevettä,

mutta kukinnon hennot lehdykäiset käpreentyivät kuitenkin pian.

Onneksi hoksasin, että ruukkuhan oli auttamattoman pieni.

Kukan juuret olivat kasvaneet tiukasti toistensa ympärille 

ja etsivät  jo epätoivoisesti ruukun

pohjareikien kautta tilaa.

Oli täysi työ saada juuripalloa "murrettua" ja juuria irtaalleen toisistaan

jotta juuret löytäisivät uuteen multaan kasvua jatkamaan

eivätkä jäisi kiertämään siihen tiukkaan juurimassaan.

Hortensiaa hoivatessa ja parempia kasvuolosuhteita järjestellessä

ajatus kulki ihmiseen ja  ihmisen ruukkuun,

joka sekin saattaa välillä olla kovin täynnä.

Niin täynnä ja ahtaana,

 ettei ulospääsyä näy eikä tilaa tunnu olevan omille tarpeille ja omalle kasvulle.

Jospa silloin joku näkisi lakastumisen merkit

ja rohkenisi puuttua asiaan.

Tulisi avuksi purkamaan arjen paineita,  riittämättömyyden tunnetta

ja mitä ne kivistävät asiat ikinä ovatkaan.

Mikä rikkaus onkaan jakaa eämää

paloiksi ystävän kanssa

pilkkoa pieniksi suuria huolia

kuulla toisen äänessä ymmärrys

Aivan kuin toinen näkisi puolesta lauseesta

sanojen taakse, lukisi vuosien sivuilta

syyt ja selitykset ja silti aina

ajattelisi ensiksi hyvää

Kutsuisi katseellaan kylään

niinkuin sen sydämen kammarissa

olisi jatkuvasti tilaa

ja lattialla siskonpeti

-Elina Salminen-

Ilokseni löysin tämän viime kesänä valamani,

vielä käyttämättömän ruukun.

Se on mielestäni yksinkertaisuudesssaan yksi kauneimmista mitä olen tehnyt.

Tuossa betonisten aarteiden äärellä tuli mieleen,

että pitäisikö taas ostaa säkki pari S30 kuivabetonia ja tehdä uusia luomuksia.

Nämä kun ovat niin kestäviä

ja betonin harmauden rinnalla kukkien kauniit, raikkaat värit pääsevät oikeuksiinsa.

Pitäisikö?

Ei, kun olisi kiva.

Noita minun betonisia kokeiluja  löytyymuuten  tunnisteen "betoniaskartelu" takaa. 

Kevään iloa Sinulle

ja ihania oivaltamisen hetkiä kasvun ja luonnon

ihmeiden äärellä!