Hanget hohtaa ja jää kantaa

 

Puiden siimeksessä näkyvät valoläikät olivat aivan kuin sytyttäneet 

ikivanhat kuusenoksat valoliekkeihin.

Kulku tästä lähimetsän läpi merelle oli tänään askeleita valoa päin!

Nämä tammikuiset päivät ja keskipäivän auringon säteet saavat kyllä virkistymään.

Tänään elohopea oli painunut liki 20 asteeseen,

mutta lämpimästi pukeutuneena kelpasi nauttia talvisesta kauneudesta, 

lumimaisemista ja lisääntyvästä valosta.

Joka talvi on oma jännityksensä täällä merikaupungissa pääsemmekö ulkoilemaan jäälle.

Tänään  näytti yksi ja toinen on jo uskaltautuneen sinne

kävelylle ja pyöräilemään

ja mekin hyödynsimme tämän pakkaspäivien ilon.

Onhan se käsittämättömän hienoa kokea, 

miten pakkanen tainnuttaa meren aallot,  syksyn tyrskyt ja vaahtopäät

 ja tekee jäät kantaviksi.

Tuolla meren jäällä,

 äärettömyyden tunnussa ja äärellä sitä tuntee itsensä melko pieneksi.

Siellä aavoilla selkosilla voi kokea valtavaa vapauden tunnetta

 ja  iloa tästä hienosta liikkumismahdollisuudesta,

"merikaupungin olohuoneesta".

Näpithän siellä jäätyi kuvia ottaessa ja sitä myöten

kännykän akku tyhjeni alka aikayksikön.

Mietin tulomatkalla,

että  pitää kehitellä jonkinlainen lämpöpussi puhelimelle.

Eihän noin nopeaan purkautuvasta puhelimesta ole turvapuhelimeksikaan merellä.

Onko sinulla vinkkiä tähän pulmaan?

 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tällä kertaa. 

Minä niin tykkään näistä Raahen rannoista

-kaikkina vuodenaikoina.

~~~~~~

Talven iloa ja riemua

 sekä mieleenpainuvia ulkoiluja meille kaikille!