Pienten kanssa

Viikonloppuna meillä oli pitkästä aikaa pikkuisia yövieraita.

<3

Näissä kotoisissa kohtaamisissa voi elää
mummun roolin tuoman ilon täydellisimmin,
voimakkaammin, tunteellisemmin.

On aikaa kuunnella lasta, 

keskittyä hänen pieniin suuriin ajatuksiin,

miksi -kysymyksiin,

hänen ihmettelyihin ja toteamuksiin,

siihen suloiseen ajatusmaailmaan mikä hänellä on.

~~~~~~~~

Kerrattain oli lehdessä  artikkeli mummun roolista.

Mummut ovat kuulema  "ruokamuistojen sieluja".

Mummuilla on tärkeä tehtävä ruokiin liittyviin muistojen antajina.

Niinpä tein pienen sämpylätaikinan heille.

Leipominen on lapsista mukavaa
ja  he ovat leipoessaan  niin "elementissään".

Pienten käsien  pyöritellessä taikinaa

tuli monet asiat juteltua
ja toisiimme tutusteltua.



" Nyt se kohta herää ja me leivotaan
ja se painelee kivoja koloja sämpylöihin.
Saa se painella,
sillä on puhtaat kädet."
-Eeva Heilala-

Pienet toivat kotiimme taas sellaista ihanaa lapsenomaisuutta, 

josta omat ovat jo kasvaneet ohi.

Tosin nämä pienet saavat täällä ollessaan vielä setänsä antautumaan
 täysillä leikkeihin ja pelleilyihin mukaan.

Sunnuntai-iltana kävi toiset pienet.
2 - vuotias oli peitellyt nallet sängyllemme nukkumaan.
Pitkään katsoin ja ihastelin tuota pienen leikkiä.

Leikki.
Siinä on lapsen päivien sisältö.
Tai pitäisi olla.

On murheellista, että tänä päivänä leikkimisen taito on monella lapsella hukassa.
Meidän aikuisten pitäisi antaa leikille ideoita, mallia
ja mahdollisuuksia.
Sitä meidän aikuisten tulisi vaalia.


Näissä tunnelmissa siirryin tälle sateiselle viikolle.
Leivinuunin lämpö siivittää päiviäni.
Ikkunasta näkyy koivunlehtien syyslento.