Joulun jälkeen

Loppiainen.

Kovin on tänään hiljaista täällä kotosalla.
Kaikki omissa touhuissaan.

Viimeinen lomalainen pakkasi tavaransa, autonsa ja lähti omaan arkeen. <3

Pakkasta on piisalle asti

-vähempikin riittäisi,

Onneksi on tulisija;

 tulen humina ja kuivien puiden ritinä ja rätinä rauhoittaa

ja leivinuunin lämpöön on hyvä paeta kylmää. 

Eilen töistä kävellessäni taivaan ranta oli ihanan vaaleanpunainen.

Aurinko oli näyttäytynyt lohdullisesti keskipäivällä
hetken verran

ja valanut uskoa, että  valo voittaa pimeän.

Siinä kävellessäni päätin, 

että tällä kertaa meidän joulu riisutaan ennen loppiaista.
Joulutunnelma oli jo niin väljähtynyt.
Joululintu sai laulaa oksallaan tämän joulun viime laulunsa.

Todeksi tuli Maaria Leinosen runon säikeet,

Onni odotuksessa ja muistoissa

suurempi kuin täyttymyksessä,

on joku sanonut.

Aatto, odotus pian ohi

vaan ei joulun tarvitse olla

eikä olekaan, jos oikea -

se jatkuu

jotain säilyy

      pysyy

      säteilee

ensi jouluun

      joulusta jouluun.

Oikea joulu jotain muuta

enemmän kuin sammuva kynttilä

       kuihtuva kuusi...

Joulua on niin ihana laittaa  pikkuhiljaa,

tunnelmoiden,

hitaasti kiiruhtaen kohti joulua.

Mutta kun se joulun h-hetki on lasten kanssa ohi,

 alkaa katse tähytä kohti valoa ja kevättä.

Joulun siivoaminen sujuu niin rivakasti 

ja se tuo kotiin tilan ja uuden ajan tuntua. <3

Tähti jäi vielä ikkunaan 

ja kodinikkuna sekä valokranssi.

Ne saavat tuoda valoa vielä tämän tammikuun pimeän selkosen yli.

Meillähän oli eka kerran se tekokuusi,

joten erilainen oli kuusen purkukin.

Ei neulasia, ei pahaa siivoa niistä.

Sain yllättäin joulunpurkajaiskaveriksi ison pojan.

Yhteinen ohikiitävä hetki siiinä kuusen ympärillä hänen kanssaan, 

yhdessä, rinnatusten,

vielä joulun lämpöä sydämessä.

<3

Laitoimme koristeet tuttuun laatikkoon odottamaan uutta joulua.

Kauniisti, arvokkaasti.

Niissä on menneiden joulujen ja muistojen kirjo mukana;
niiden myötä tulee aina joulu ja joulun tuntu,

Latvatähteä asetellessa jätin laatikkoon jo myös ajatuksen tulevasta joulusta.

Tuttu tähti ei ehkäpä ole enää ensi jouluna "virassaan",

sillä aloitin jo ensi joulun valmistelut tilaamalla siskoltani virkatun latvatähden! :)

Olohuoneen pöydällä on ollut tänä jouluna sydämellinen liina.

Posti toi sen joulun alla juurikin sopivasti joululiinan miettimisvaiheeseen.

Lämpimiä ajatuksia mieheni siskolta,

joka aina hoksaa ihanasti ilahduttaa pienillä postiyllätyksillä. <3

Kirppikseltä löytyi sydänvuoka

ja samaisella kerralla nappasin mukaani 20 centin arvoisen raastinraudan.

Poika (17 v.) totesi autoon mentyäni, että onko sitä romua pakko kerätä.

En minä siihen osannut mitään sanoa! <3

Sehän oli miehinen, huumorinsävytteinen näkökulma asiaan.

Kietaisin rusetin "romun" kylkeen ja laitoin tuikun sesn sisälle palamaan.

Sehän näyttää tosi kauniilta, totesi lapsenlapseni, joka oli kuullut keskustelun autossa.

Niin minustakin, ajattelin!
Yhdenlainen pläkkilyhty. 

Keväällä vuoka ja raastin pääsevät mökille  muiden samanmoisten joukkoon.

Tai ehkäpä valan tuolla vuokalla sydämiä betonista.

Kohtahan sitä nimittäin ollaan ystävänpäivässä!

Ja raastimesta voisi tehdä lyhdyn lisäksi vaikkapa puun oksalle tuulikanteleen oloisen kellon...

Tai, tiedä sitten, mitä tuosta tulee.

Jos ei tule mitään, lupasin pojalle viedä sen kierrätykseen.

Joulukukista on ollut paljon iloa.

Viimeiset hyasintin kukinnot leikkasin maljakkoon .

Vielä pienen hetken ilahduttavat siinä.

On sitten otettu iloa euron hyasintistä  koko hinnan edestä! 

Näillä joulun jälkeisillä ajatuksilla ja tilannekatsauksilla tervehdin tänään.

Olen saanut joulun aikaan monia ihania viestejä ja kauniita sanoja 

blogini tiimoilta kommenteissa ja yksityisviesteissä.

Kiitos niistä.

Olen iloinnut niistä ja kätkenyt ne sydämeeni. <3

~~Kaisu~~