Viikonlopun kuulumiset mökiltä; emalivateja,hirsiä, kiireetöntä yhdessäoloa

Tänä viikonloppuna meillä oli viisi pientä yökyläläistä 

ja sitä myöten ihanan eläväistä seuraa ja  menoa.

Lauantaina ilma oli suorastaan paahteinen ja sitä seurasi kova ukonilma ja vesisade.

Sain taas yhden kauan kauan, sanoisinko 20 vuotta, haaveissa olleen jutun toteutettua mieheni suosiollisella avustuksella (= hän teki sen).

Nimittäin harmaantuneesta laudasta hyllyn vanhoille emalivadeille vanhaan pihasaunaan. 

Olin ajatellut tehdä muutaman betonijutun.

Ehkä oli kuitenkin parempi, että betonisäkki unohtui toiseen autoon. 

Meillä oli ilman sitäkin paljon touhuttavaa lasten kanssa.

Käytiin maistelemassa puolukoita ja todettiin, että  viikko saa vielä poimimiseen mennä. 

Isoja ovat ja niitä on paljon ihan pihan vieressä olevassa metsässä.

Kaatosateen aikana lapset kokoontuivat pöydän ääreen piirtelemään.

Siinä he keksivät ja piirtelivät omia pelejään ja lopulta pappakin meni mukaan kertomaan omia piirrettyjä satujaan. Aika kului kuin siivellä siinä ja sitten taas päästiin ulkotouhuihin. 

<3 <3 <3

Tänä aamuna oli epävakaista ja pötköttelin lasten kanssa pitkään tuvan lattialla.

Katselimme kattoon ja tutkimme kattohirsiä.

Juttelimme, miten ne on kaadettu aikanaan 1950 -luvulla metsässä,

 kuljetettu pihapiiriin ja vestetty kirveellä.

Lapsia kiinnostaa tunnetusti se millaista oli ennen. 

 Kerroin lapsille, miten ennen vanhaan on nukuttu tällaisissa siskonpedeissä yhdessä lämpimästi ja aamulla keräätty petuukset pois. 

Meillä oli ihana kotoinen hetki siinä. 

Sisarussarjan nuorimmainen oli eka kertaa yökylässä mummulassa 

ja aivan ihanan reippaasti touhusi ja porukan mukana meni. 

Ja molemmat, ruoka ja uni maittoivat kaikille! <3

Pieneltä mieheltä oli unohtunut takki.

Mummun kaapin kätköistä varavaatteista löytyi lämmikettä, pikkuisen reilunkokoinen;

minun hänen isälleen 90 -luvulla ompelema tekonahkatakki.

Siinä pyörittelin sitä aikani.

Kolme takkia ompelin ja housut tästä materiaalista. 

Ja paljon muuta...

Silloin tuli ommeltua, kun lapset olivat pieniä. 

Se oli sen ajan henkireikä, näkyvän tekemistä, harrastusta...

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tämmöistä touhuamista,

tällaisia ajatuksia tällä erää! 

Ihana viikonloppu kaikkinensa!

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

Elokuu alkaa olla lopuillaan,

sadonkorjuun aika niin kuin tuossa v.1943 vuoden Kotilieden kansilehdessäkin. <3

-Kaisu-