Palmusunnuntaina meren jäällä

Aurinko helli heti aamusta alkaen.

Päivä oli hyvä aloittaa kävelyllä meren jäällä.

Se on merikaupungin tarjoama etu ja ulkoilumahdollisuus,

 josta ei joka talvi  päästä  kuitenkaan nauttimaan.

Äärettömän tuntuisesti valkeaa laajuutta, jonka taivaan sini kruunaa.

Sain mieheni mukaan meidän leikkimielisellä termillä  "parisuhdekävely".

Se tarkoittaa, että en kiiruhda, vaan sovitan askeleeni hänen askeliinsa. 

Vauhti ja kilometrit ovat tällöin sivuseikka.

Tärkeintä yhdessäolosta ja hetkestä nauttiminen

hetkeen tarttuminen.<3

Jäällä kulkiessa mielen valtaa vapauden tunne.

Kaikki suunnat avoinna mennä.

päämäärättömästi tai vaikkapa saari etappina,

tuulen mukaan tai sitä vastaan.

Lumessa näkyikin paljon jälkiä.

Niistä näkee, että tätä ihanaa jäällä liikkumisen mahdollisuutta 

on osattu hyödyntää monin tavoin.

 Aavalla meren selkosella,

luonnon voimien ja ihmeiden äärellä

huomaa oman pienuutensa,

omien jälkien pienuuden  äärettömältä tuntuvassa maisemassa.

Ajatus kulkee jään alle, jossa aalto lepää vielä hetken

herätäkseen muutamien viikkojen jälkeen uuteen kevääseen ja kesään.

Nautinnollista ja samalla pysäyttävää ajatella, 

että kohta vesi on taas ihasteltavana, 

nähtävänä, kuultavana, kosketeltavana.

Sama tuttu, turvallinen vuodenaikojen kierto.

Aina yhtä puhutteleva ihme.

Ilmassa on vahva odotuksen tunne.

Kevät -uuden alku!

~~~~~~~~~~~~~

Virpomaoksien suhteen lopputulema oli, että lapset tekivät niitä ja virpojat ovat liikkeellä.

"Virvon varvon vitsasilla,

tuorehilla tervehillä,

vanhat leivon viisahiksi,

nuoret ylen notkehiksi,

iloisiksi kaikki muut

kilteiksi pienet piimäsuut!"

Tämä uudenlainen loru tuli mummolle pienen virpojan kuvan myötä,

Palmusunnuntain valoisin, keväisin, onnellisin terveisin

-Kaisu-