Syksyn lumoissa

Kuulakas lauantaipäivä Tauvonpaikassa.

Todellinen ulkoilu- ja hyötyliikuntapäivä.

Kahdelleen laittelimme mökin ja pihapiirin ns, talviteloille.

Nurmikon leikkuu,

roskien polttaminen,

puutarhakalusteiden varastointi.

Paljon puuhaa, joka oli vain jäänyt liian myöhäiseen. :)

Syksyn etenemisen ja kylmien päivien saldo näkyi uima-altaassa, 

jossa oli nelisenttinen jää!

Siinä työntouhussa ja askareitten lomassa oli ihana nauttia

 hyvien hetkien muistoista,

 syksyn kauneudesta, 

tyynestä päivästä,

auringosta.

Minusta Humalan kukat olivat kauniita,

ihanan värisiä.

Laitoin keväällä Humalan kiipeilemääm aitan viereen vanhaa hetekaa vasten.

Ja seivästikkaita pitkin kasvanut olikin oikea kukkaispöheikkö! ;)  

Iltakuuden aikaan auringonvalo sai tienoon näyttämään erityisen kauniilta.

Kesällä on tullut kuvattua täällä enemmän,

mutta nyt tuli otettua kuvia mökin syysasustakin. :)
Ja ihanista ruskakasveista.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pimeyden jo hiipiessä pihapiiriin

viivähdin tovin ruusupuskan juurella.

Ajatus kulki kevään paljaista piikkisistä oksista

kesäisiin pieniin vaaleanpunaisiin ruusunkukkiin,
niiden tuoksuun,

mehiläisten kirmailuun,

sormien kohmetessa tähän syksyiseen hetkeen,

ruusunmarjojen punaan, seisahtaneeseen hetkeen.

Päivän valo kulki pois,

pimeys sulki kaiken kauniin alle,

Näin silmissäni lumihiutaleiden tanssin ruusupensaan ylle.

Lumi peittää kohta nämä..

Kuinka lohdullista, toiveikasta, rikasta!

<3 <3

Tein  kiulukoista kaksi sydäntä;

meille kahdelle,

tälle paikalle ja täällä vietetyille hetkille

sekä pojalleni ja hänen vaimolleen, jotka ajelivat mökille yöksi.

Pimeys saarsi mökin.

tähtitaivas tuikki yllämme!

Kynttilät ja valot loivat tunnelmaa päivän kruunaukseksi meille.

Tienviitaksi, tervetulotoivotukseksi rakkaille kulkijoille.

Valo ja pimeys,

kevät ja syksy,

tehty ja tekemätön,

mennyt ja tuleva.

Nämä elementit olivat vahvasti läsnä.

Koimme niitä tänään

-yksin ja yhdessä.

Ja mieleeni nousivat  Eino Leinon runon säkeet:

Mitä ne miettivät pienet linnut
metsässä syksyisessä,
kun pilvet riippuu ja mätäs on märkä
ja kuuset on kyynelessä?

Sitä ne miettivät pienet linnut:
”Pois meni kevät ja kesä,
mennee syksy ja mennee talvi,
tullee päivä ja pesä.”

Ja sitä ne laulavat pienet linnut:
”Syksy kun rinnan riittää,
jää elon pieniä iloja paljon,
joista voi Luojaa kiittää.”

Vielä ne virkkavat pienet linnut:
”Kellä on sydämensuru,
hänelle laulu on lahja kallis
kuin joka onnen muru.”

Astelin metsässä syksyisessä,
pikkulintuja kuulin,
tunsin ma rintani riemahtavan,
jonka jo kuolleen luulin.

– Eino Leino-

Mieleenpainuvia syksyn hetkiä Sinullekin!

-Kaisu-