28. heinäkuuta 2014

Unelmasta todeksi


Perheen kasvaessa haave ns. mummon mökistä kasvoi mielissämme. Olemme molemmat maalta lähtöisin, joten sisäsyntyisenä tunteena oli kaipuu luonnon läheisyyteen ja tekemisen meininkiin.

"Nytpä tahdon olla ma
pienen mökin laittaja...
Pellot kauniit, viljavat, 
niityt, nurmet ruohoisat.
Paljon voimaa tehdä työtä
sekä onni aina myötä.
Siinä kaikki toivehein,
joista laulun tään mä tein."

Kesällä 1996 oli ilmoitus paikallislehdessä tästä pientilasta. Sen näkeminen oli rakkautta ensi silmäyksellä. Täältä löytyi etsimämme luonnon rauha ja maanläheinen miljöö vastapainoksi kaupunkikodille ja pienelle tontille. Täällä on tilaa lasten temmeltää ja pitää ääntä. Monimuotoinen luonto on lähellä; lähimetsät marjoineen, rannat ja pellot muuttolintuineen sekä meren kohina, joka antaa oman luonnollisen taustaäänensä.


Pihapiirissä on tuvan ja kaksi huonetta käsittävän talon lisäksi 
puojirakennus, navetta sekä pihasauna.
Lisäksi olemme siirtäneet sinne hirsirakennuksia
ja parasta aikaa on savusauna rakenteilla.
Vesi- ja sähköliittymä tuovat helpotusta arjen pyöritykseen.


Vanha sireeni on saanut nuorennusleikkauksen aikanamme 
ja se kukoistaa joka kesä violetinsinisenä sireenipallona.


Talonpäätyyn kokosin perennapenkin tuvan lattian alta poistettujen kivien keskelle. 
Juolavehnä pitäisi saada lopullisesti lannistettua; 
monenlaisia virityksiä leviämisen estämiseksi olen kokeillut....


Puojirakennuksessa talon entinen emäntä on pitänyt kauppaa. 
Myytävänä on ollut kananmunia, kalaa, jauhoja ym. tarpeellista. 
Yhdessä puojissa on lasten ihana kauppaleikki talon perinteen mukaan!

<3   <3  <3

Laulun tekijän sanoja mukaillen olen kokenut  jotain tällaista...

"Rakennettais' pienoinen mökki,
se oisi soma kuin varpusen häkki,
pihalla telmisi kymmenen lasta,
oi se ois' onnea vasta niin.
Iltaisin olisi kehrääjä koivikkotiellä,
silläkin pesä oi siellä niin..."

<3  <3  <3

-Kaisu-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti